Taneli-karhu suunnisti äänen ohjeiden mukaan. Pajukon luona tämä tähyili edelleen ympärilleen, mutta ei nähnyt ketään.

Samassa Taneli tajusi suunnata katseensa lähemmäs omia käpäliään; metrin päässä Tanelista olikin Louhi-siili, metsän vanhin asukas.

”Kappas, Louhi! En meinannut nähdä sinua. Miten voit?” Taneli uteli.
”Oikein hyvin kiitos, talvi meni horroksessa ja olen pikkuhiljaa saanut kerättyä itselleni energiaa”, Louhi jutteli.

Taneli viihtyi Louhin seurassa, sillä Louhi oli elämää nähnyt ja tällä oli aina hyviä neuvoja jaettavana kaikille metsän asukeille.