Eräänä kauniina talvipäivänä Sini sanoi isoveljelleen Manulle.
”Olisiko tänään sopiva päivä rekiretkelle?”
Manu nyökkäsi ja hymyili. Yhdessä lapset juoksivat äidin luo ja luvan saatuaan ryhtyivät saman tien pukemaan haalareita päälle.
Ulkona oli kaunis ja kirpeä pakkassää. Vanha Kippis-hevonen ei kuitenkaan palellut, vaan odotteli innokkaana, kun sitä valjastettiin reen eteen. Pian Kippis jo hölkytteli reipasta ravia alamäkeen.
Lapsilla ei ollut kylmä, vaikka pakkanen vähän poskia nipistelikin. Reki oli täytetty heinillä ja lasten alla oli lisäksi lämmin lampaannahka. Päälle peitoksi he saivat vielä porontaljan. Kyllä kelpasi körötellä kyydissä ja ihailla Kiiminkijoen rannan huurteisia puita.
Matka loppui ihan liian pian. Kotipihalla Kippis sai palkaksi lämmintä melassijuomaa ja pääsi loimi selässään tarhaan lepäilemään. Manu ja Sini päättivät, että kohta mennään taas.