Oravaperheen pesästä alkoi kuulua itkua.
Pienet oravanpoikaset olivat heränneet kesken unien säikähdykseen, kun Kati-kärppä oli rääkäissyt huomenensa.

Niina syöksyi ottamaan poikaset syliinsä ja yritti lohduttaa pienokaisia Kurren luodessa Katiin syyttäviä katseita.
Kati ymmärsi virheensä ja pahoitteli ajattelemattomuuttaan.
”Mietin tässä vain, että olisiko poikasten jo aika nähdä metsää?” Kati uskalsi kohta udella.
”Voimme lähteä kanssasi tutkimusretkelle, kunhan poikaset rauhoittuvat”, Niina huokaisi väsyneenä.