Olli ja Asta seurasivat puiden suojasta kuinka Tuittu alkoi kaapia outoa lumiympyrää.Kohta lumiympyrän alta paljastui kasa isoja pähkinöitä.
Ketut ymmärsivät nyt, miksi Tuittu oli puhunut herkkukätköstä – mehevät herkuthan paljastuivat oudon lumiympyrän alta. Pian Tuittu lähti kävelemään kettujen jälkiä pitkin.
Pää painuksissa lumikkotyttö saavutti puiden takana lymyilevät ketut. Tuitun ilme oli katuva.
”Anteeksi kuomaseni, toimin typerästi. Ajattelin, että säästämäni herkut menisivät sivusuun, jos söisitte ne. Tajusin kuitenkin, että kätköni oli onnistunut, sillä ette edes tienneet maassa olevan mitään herkkuja. Haluaisitteko tulla kanssani syömään, toivottavasti siitä löytyisi myös jotain teille maistuvaa. Näin meille kaikille tulisi parempi mieli”, Tuittu sopersi.
Ketut nyökkäilivät tyytyväisinä, sillä Tuittu oli ymmärtänyt äkäisyytensä olleen aiheetonta. Eläimet lähtivät yhdessä hyvillä mielin herkuttelemaan.
Marika Lämsä
