Vielä vähän aikaa sitten Niina oli tuntenut itsensä hyvin yksinäiseksi.
Nyt se tarkasteli uteliaana Kurt-oravaa, joka oli ilmestynyt sen eteen kuin tyhjästä. Kurren turkki kiilteli ja säkenöi auringossa hyvin kauniisti, Niina ajatteli.
"Oletko siis muuttanut tänne metsään?" Niina kysyi.
"Joo, tulen kaupungista. Siellä oli liikaa ihmisiä ja oravia, joten halusin vähän rauhaa. Tähän metsään varmaan mahtuu, vai mitä?"
"Ilman muuta!" Niina vinkaisi ja punastui. "Tarkoitan, että eiköhän tänne mahdu. Oravia on hyvin vähän, mutta monet muut eläimet ovat mukavia. Voin vaikka näyttää sinulle paikkoja, jos haluat."
"Sehän olisi mahtavaa", Kurre sanoi. "Lähdetään vaikka heti!"
