Metsässä oli koittanut kevään ensimmäinen päivä. Lunta oli vielä kinoksittain, mutta aurinko paistoi niin lämpimästi, että tuntui mahdottomalta uskoa, että kesään voisi olla enää kovin kauan.

Niina ja Kurre loikoivat pesässään ja katselivat, kuinka vedeksi sulanut jää tipahteli niiden kotipuun oksilta isoina, kiiltävinä pisaroina.

Oravien rauhasta tuli loppu, kun puun juurelta alkoi kuulua naurun käkätystä ja huutoja.

Kati-kärppä, Olli-kettu ja Tuittu-kärppä olivat lähdössä leikkimään ja halusivat oravat mukaan. Oravat katsoivat toisiinsa: niitä ei yhtään huvittanut poistua pesästään.
”Ei kiinnosta! Menkää ilman meitä!” Niina vinkaisi lopulta äkäisesti.