Samana yönä taivaan peittävä pilvimassa alkoi rakoilla, ja isot lumihiutaleet lähtivät leijumaan alaspäin.
Ensimmäiset sulivat osuessaan maahan, mutta lumisade ei luovuttanut.
Lunta satoi vielä aamullakin, kun eläimet heräsivät valkoiseksi muuttuneessa kotimetsässään.
Kaikki eläimet kokoontuivat metsäaukealle leikkimään lumessa. Varsinkin Astrid-kettu oli villinä ilosta, koska se oli niin nuori, ettei muistanut lunta nähneensäkään.
Se syöksähteli ympäriinsä, nuuski lunta ja teki välillä ballerinamaisia hyppyjä napatakseen erityisen ison lumihiutaleen ilmasta.
"Lumi maistuu hyvältä", se sanoi, kun muut katsoivat sitä kummissaan.
