Eläimet leikkivät metsäaukiolla vastasataneessa lumessa. Metsän vanhin asukas, viisas Louhi-siili katseli niitä hymyillen sivumpaa.
Alkutalven kylmyys kolotti jo sen vanhoja luita, ja varpaita paleli lumessa. Louhi tiesi, että oli aika siirtyä talvipesään.
Louhi tassutteli lumen poikki muiden eläinten luokse. Toiset lopettivat leikkinsä ja yrittivät houkutella Louhia liittymään seuraan, mutta siili pudisteli päätään.
"Pitäkää te nuoret hauskaa keskenänne. Vanhan muorin on jo aika lähteä talviunille", Louhi tuhautti. "Mutta iloista talvea vain!"