Lopulta ne tulivat kotiaukealle, jolla metsäkoneiden murahtelu ja kaatuvien puiden rytinä kuului enää hyvin vaimeasti.

Kati ja Tuittu kertoivat muille, mitä olivat nähneet.

Koko päivän eläimet kuuntelivat huolestuneina, lähestyisikö rytinä. Siltä ei kuitenkaan kuulostanut, vaan ääni tuntui vaimenevan entisestään. Ne olivat kuitenkin kaikki säikähtäneet pahanpäiväisesti.

"Ei kai haittaa, jos jään tänne vähäksi aikaa? En viitsisi mennä nukkumaan niiden pörriäisten sekaan", tiedusteli Jukka-jänis.

Sen oma reviiri oli täynnä työkoneita, joten se oli seurannut Niinaa ja Katia syvemmälle metsään, missä ne asuivat.

"Ei haittaa", muut eläimet vakuuttivat.

Jänö oli osoittautunut mukavaksi tyypiksi. Sitä paitsi ikinä ei voisi tietää, milloin sitä joutuisi itsekin vaihtamaan metsää, ne miettivät itsekseen.