Kuva: Sanna Myllykangas
Metsässä oli kaunis kesäpäivä.
Olli-kettu ja kärppätyttö Kati loikoilivat aukiolla auringonpaisteesta nauttien ja katselivat taivaalla lipuvia poutapilviä. Oli rauhallista – vähän liiankin rauhallista, seikkailuja rakastava Kati tuumi itsekseen.
Kati höristi korviaan. Metsän rauha ei ollutkaan täydellinen: kauempaa kuului kummallista rapinaa ja aina välistä innostunut vingahdus.
”Mistä tuo ääni oikein tulee?” kärppä ihmetteli.
”Seurataan sitä!” Olli-kettu sanoi ja ponkaisi jaloilleen. Kaverukset hiipivät rapinaa kohti ja löysivät itsensä pian Niinan ja Kurren pesäpuun juurelta.
