Kuva: Sanna Myllykangas
Pietarin komeat julkisivut ja isot, kullatut sipulikupolikirkot jäivät taakse, kun juna kiiti eteenpäin.
Kati-kärppä vilkuili maisemia lempipaikaltaan matkatavarahyllyltä, jonne se oli ketterästi kavunnut.
Kati haistoi jotain herkullista kangaskassissa, jonka päälle oli käpertynyt nukkumaan. Kärppä töni laukkua päällään ja huomasi ilokseen, että se oli auki.
Pian kärppä oli tehnyt selvää kokonaisesta pinosta eväsvoileipiä. Vain suolakurkut se jätti rauhaan. Sääli laukun omistajaa, Kati tuumi, mutta pakkohan sitä oli kärpänkin jotain saada syödäkseen.
Välttääkseen kiinnijäämisen Kati hipsi toiselle puolelle vaunua ja käpertyi sinne nukkumaan.
Juna jatkoi matkaansa.