Kati-kärppä oli aikaisin liikkeellä.

Kärppätyttö oli nukkunut yönsä hyvin ja tällä riitti tarmoa vaikka toisille jakaa.
Metsässä ristiin rastiin kaarreltuaan Kati päätti suunnata oravaystäviensä Niinan ja Kurren pesäpuulle.

Kati huhuili pesäpuun alla, mutta ei kuullut muuta kuin navakan tuulen vinkuvan ja ravisuttavan lehtiä.
Hetkessä Kati singahti puunrunkoa pitkin ylös ja kajautti ovensuulla ilmaan railakkaan huudon. ”Huomenta.”