Kuva: Sanna Myllykangas
Taneli-karhu katseli ympärilleen. Metsässä oli huomaamatta tullut loppusyksy: suurin osa kauniin keltaisista lehdistä oli jo varissut maahan, ja pakkanen oli puraissut viimeisiäkin puolukoita.
Illan hämärtyessä alkoi jo tulla kylmä.
Taneli arvasi, että sen äidillä oli ehkä ollut muutakin asiaa kuin urhoollisuusmitalista onnitteleminen.
Kun hälinä metsäaukiolla laantui, karhuemo katsoikin Tanelia merkitsevästi.
”Luulenpa, että meidän on aika lähteä talviunille”, äitikarhu sanoi.
