Ne olivat kääntymäisillään ympäri paetakseen paikalta, kun Kati äkkäsi jonkun, joka näytti vielä järkyttyneemmältä kuin ne itse.
Pitkäkorvainen jänis seurasi puiden ryskyntää paikoilleen jähmettyneenä.
"Hei!"; Kati-kärppä huusi. Jänis kääntyi katsomaan eläimiä.
"Minä olen Jukka. Asuin tuolla päin", se selitti.
"Et sinä siellä nyt voi asua. Seuraa meitä!"; Tuittu hihkaisi.
Sitten Kati ja Tuittu pinkaisivat tiehensä, minkä käpälistä lähti.
Silmäkulmastaan Kati huomasi, että Jukka loikki perässä.

Kommentoi