Kati ja Tuittu katsoivat metsäkoneiden työskentelyä sydämet läpättäen.
Ne olivat kääntymäisillään ympäri paetakseen paikalta, kun Kati äkkäsi jonkun, joka näytti vielä järkyttyneemmältä kuin ne itse.
Pitkäkorvainen jänis seurasi puiden ryskyntää paikoilleen jähmettyneenä.
"Hei!"; Kati-kärppä huusi. Jänis kääntyi katsomaan eläimiä.
"Minä olen Jukka. Asuin tuolla päin", se selitti.
"Et sinä siellä nyt voi asua. Seuraa meitä!"; Tuittu hihkaisi.
Sitten Kati ja Tuittu pinkaisivat tiehensä, minkä käpälistä lähti.
Silmäkulmastaan Kati huomasi, että Jukka loikki perässä.
