Asta vetäisi nopeasti käpälänsä takaisin rannalle ja tyttöketun ilme muuttui pettyneeksi, mutta samalla tämä oli salaa hyvillään, ettei Olli päästänyt tätä kävelemään vaarallisiin paikkoihin.

"Jäällä voi kävellä sitten, kun on ollut pidempään pakkasta, jotta jääkerroksesta tulee paksu. Sitten se kantaisi vaikka Taneli-karhunkin", Olli pisti leikiksi, mikä sai Astan naurahtamaan.

"Asta hei, mitäs tuumisit siitä, jos yrittäisin varovasti rikkoa rantaveden jääpeitettä ja kalastaisin meille syksyn viimeisen kala-aterian", Olli tiedusteli.

Astan silmistä paistoi innostus ja niinpä tämä seurasi rannan puolelta, kun Olli teki ensin jäähän reiän ja hetken kuluttua taikoi sieltä esiin muutaman kalan.

Täyden vatsan jälkeen kettujen oli aika jättää lampi jäätymään lisää ja suunnata takaisin metsän siimekseen.