Pelästynyt marjanpoimija vilkuili nopeasti ympärilleen. Vaikka ihminen oli peloissaan oudosta äänestä, hänessä heräsi myös uteliaisuus.

Hitaasti hän hiipi sydän pamppaillen takaisin kohti metsää, josta äänet kantautuivat. Päästyään aivan metsän ja suon rajalle, marjanpoimijalta oli pudota hämmästyksestä silmät päästä.

Hän tähyili kohti metsää, missä hän näki olevan paljon eläimiä. Marjanpoimija hieraisi silmiään. Hän oli hereillä, ja totta: metsässä hippaa leikkivät sulassa sovussa karhupoika, kettuja, oravaperhe, pari kärppää, siili, lumikko ja jänis.