Taneli-karhu oli kuunnellut hiljaa Jukka-jänön koettelemuksia.

Tanelia suretti, että Jukka oli joutunut jättämään entisen kotiseutunsa, sillä tämä arveli kyseisen asian olevan arka asia jänölle.

”Ole kuitenkin iloinen, ettet itse joutunut metsäkoneen kitaan”, Taneli huomautti Jukalle.

Jukka nyökkäili. ”Vaikka kaipaan välillä jäniskavereitani, niin olen huomannut myös teidän muiden eläimien olevan oikein mukavia”, Jukka sanoi ja pieni hymy nousi pitkästä aikaa tämän kasvoille.

”Hienoa! Erilaisuus on rikkautta. Vaikka sinulla ei lajitovereita tässä metsässä olekaan, niin me muut täällä pidämme sinusta huolta”,

Taneli lupasi Jukalle ja taputteli tätä olalle ystävyyden merkiksi.
”Kiitos kamu, on tärkeää, ettei ketään jätetä yksin”, Jukka hymyili.