Sudenpentujen käsikirjaa tutkittiin oikein suurennuslasilla syyslomaviikolla. Tylypahka muuttui Nukun neuvotteluhuoneeksi ja harrypotterit oululaisiksi ala-asteen oppilaiksi. Maanantaista keskiviikkoon kestänyt taikurikurssi sai osakseen tyytyväisiä ilmeitä.

"Saa koittaa kaikenlaisia temppuja…kaikki ihmettelee…ne on niin hauskoja", lapset kertasivat kolmen päivän parasta antia. Kurssiin oltiin ilmeisen tyytyväisiä, vaikka joku olisi halunnut oppia myös oikeita sirkustemppuja. Trapetsitaiteilua ei päästy kokeilemaan, mutta sitäkin enemmän narutettiin toisia kummallisilla solmuilla ja silputuilla lautasliinoilla.

Fantasian vanavedessä


Yksi syy taikurikurssien suosioon voisi olla fantasiakirjallisuuden ja -elokuvien huima menestys kirjakaupoissa ja lippuluukuilla. Yhtenä kurssin ohjaajista toiminut Joni Pakanen päättelee taikuuden olevan suosittua juuri median vaikutuksen takia. "Nykyään taikuutta on esillä joka tapahtumassa, eri ohjelmissa ja paikoissa" Joni selvittää.

Tämä ei sinällään ole huono asia, mutta tietyssä määrin voidaan puhua jopa lievästä ylitarjonnasta. Laatu ei saisi kärsiä tarjonnan kasvaessa, mutta valitettavan usein näin on päässyt käymään esimerkiksi muutamien suomalaisten viihdeohjelmien kohdalla. Televisio-ohjelmia tuotetaan halvalla, ja se näkyy selvästi taikureiden ammattitaidon puutteena.

"Esiintymiset elävän yleisön edessä tuskin katoavat milloinkaan. Niille löytyy aina tilauksensa. Ihmiset kaipaavat aitoja tunne-elämyksiä, eivätkä digitaaliefektit korvaa oikeita taikatemppuja", puoliammattilaisen viittaa kantava 18-vuotias Pakanen toteaa.

Kiinnostus kaikkeen yliluonnolliseen ja ihmeelliseen elää vahvana erityisesti lasten mielikuvituksessa. Tähän tarpeeseen syntyi Siriuksen Tähtitaikurikoulu tänä syksynä. 9-vuotiaan Janica Molanderin taikurikurssille houkutteli saman ikäinen kaveri Sanna Torniainen. "Kurssi oli sopivan mittainen, vaikka loppua kohden olo muuttui levottomaksi", 10-vuotias Anna Heikka myöntää ja jatkaa uuden korttitempun harjoittelua.

Taikatemput siis kiinnostavat tyttöjäkin; vuosi vuodelta tyttöjen ja poikien määrä on tasaantunut taikurikursseilla.

Nyt tyttöjä on paikalla jopa enemmän kuin poikia. Aikaisemmin taikurin roolia pidettiin pelkästään miehisenä juttuna, mutta tällainen käsitys on onneksi haihtumassa hölynpölynä ilmaan.

Ruokatauolla eräs oppilaista päättää syödä taikomansa solmun narusta, kun omia eväitä ei ole mukana. Sitten kokeillaan kolikon kadotusta käytetyllä mehupillillä lentävän luudan sijasta. "Hyvinhän se näyttää sujuvan", kempeleläinen Jarkko Laava, yksi taikurikurssin kolmesta ohjaajasta toteaa.

Säännöt mieleen


"Täytyy harjoitella ja salaisuutta ei saa paljastaa", viidesluokkalainen Toni Heikkala muistuttaa ohjeista, joita taikurin tulisi noudattaa. "Sitten pitää pestä kädet ja tehdä temppu rauhallisesti", myös jalkapallosta ja rumpujen soitosta innostunut poika jatkaa.

Tonilla on takanaan jo toinen taikurikurssi, joten sääntöjen muistamisessa ei liene ongelmia. Tonin vieressä istuvalla Samuli Saukolla, 9, on kotonaan ikioma taikalaatikko.

"Nykyään siitä ovat kaikki osat hukassa", hän myöntää velhomainen virne kasvoillaan. Korttitemput ovat jääneet pojilla parhaiten mieleen, koska ne ovat olleet helpoimpia. Kolikkotemppuja oli vaikea harjoitella, joten Toni ja Samuli luopuivat niistä.

Tähtitaikurikoulun päätteeksi oppilaille jaetaan silinterihatuin ja taikasauvoin koristellut taikuridiplomit, joissa komeilee jokaisen taikurikisällin nimi.

Tulevien silmänkääntäjien näppeihin on jäänyt nippu käytännöllisiä temppuja keittiön kaapeista löytyvillä esineillä. Ei muuta kuin katse kohti kotia huijaamaan omia vanhempia, koulukavereita ja sisaruksia.

Kaikista kurssilaisista tuskin isoina tulee "aivan oikeita taikureita", eikä tarvitsekaan. Vilkkaasta mielikuvituksesta, sorminäppäryydestä sekä esiintymistaidosta on silti hyötyä myös muissa ammateissa.

kirjoittaja toimi yhtenä taikurikurssin ohjaajista