Loviisa Grubert, 18, ja Sofia Blanco Sequeiros, 17, tutustuivat aikoinaan toisiinsa Oulun taidekoulussa.
”Taidekoululla on tullut vietettyä suurin osa elämästä. Aloitin täällä nelivuotiaana tanssin. En ollut koskaan kovin taitava tanssija, mutta lavalla halusin olla, joten tuntui sopivalta siirtyä teatteriryhmään. Tänä syksynä alkaa yhdeksäs teatterivuoteni”, Loviisa laskeskelee.
Sofiakin tuli taidekoululle neljävuotiaana, mutta toisensa kaksikko tapasi vasta yhteisen teatteriryhmän myötä. Sofialle tänä syksynä alkava teatterivuosi on kuudes.
”En keksi mitään syytä miksi lopettaisin. Haluan tehdä teatteria, ja täällä se on mukavampaa kuin koulun draamakursseilla”, Sofia toteaa.
Taidekoululla teatteria tehdään omalla tyylillä.
”Keskitymme lavalla olemiseen ja itse näytelmään, emmekä niinkään oman näyttelijäimagon rakentamiseen”, Sofia pohtii.
Kaikki näyttelijät ovat tasa-arvoisessa asemassa. ”Emme kirjoita näytelmiin pää- ja sivuosia. Jokaisella on yhtä iso rooli sekä tarinan kannalta että lava-ajan puolesta. Tämä on aika vaikea toteuttaa ison ryhmän kanssa, mutta yleensä olemme onnistuneet”, Loviisa toteaa.
Minimalistisuus on tyypillistä taidekoulun näytelmille. Kaikkea ei luoda viimeisen päälle, vaan lavalla on ainoastaan välttämättömimmät.
”Totta kai mietimme puvustuksen yhdessä ja näyttämöllä on lavastusta, mutta vain sellaisia asioita, joilla on jokin tarkoitus”, Loviisa tarkentaa.
Teatteriryhmät tekevät vuosittain noin 45 minuutin näytelmän, joka esitetään kevätlukukauden aikana. Osa näytelmistä saa ensi-iltansa jo tammi-helmikuussa, osa toukokuun Teatteripiknikissä.
Näytelmän tekeminen on Loviisalle ja Sofialle lukuvuoden kohokohta.
”Vaikka näytelmän tekeminen on todella raskasta, se palkitsee lopuksi. Kun työstämme kaksi kuukautta samaa projektia ja uhraamme paljon aikaa, siinä kasvaa näyttelijänä valtavasti”, Loviisa toteaa.
Näytelmän tekeminen alkaa yleensä marraskuussa. Prosessi starttaa teeman pohdinnasta ja kohtauksien rakentamisesta. Kohtauksien myötä näytelmän henkilöt ja tapahtumat alkavat muotoutua.
”Teemme yleensä noin 20 kohtausta. Jokainen kohtaus kirjoitetaan paperille ja näytelmä kursitaan kasaan studion lattialla järjestämällä kohtauslaput toimivaan järjestykseen”, Sofia kertoo.
Ryhmä harjoittelee näytelmää viikoittaisten kokoontumisten lisäksi myös viikonlopputreeneissä.
”Vietämme koko viikonlopun taidekoululla, nukummekin täällä. Viikonlopun aikana ei keskitytä mihinkään muuhun kuin harjoittelemiseen. Kaikki ulkopuoliset asiat unohtuvat”, Loviisa selittää.
”Viikonlopputreeneissä saadaan eniten aikaan ja ne ovat olennaisia näytelmän kannalta. Yleensä juoni ja henkilöt hahmottuvat nimenomaan viikonlopputreeneissä, joissa harjoitteleminen on tosi intensiivistä”, Sofia lisää.
Taidekoulun ryhmissä voi harrastaa 20-vuotiaaksi saakka. Vaikka Loviisa ja Sofia ovat jo lähestymässä kahdenkympin ikää, taidekoulun ovet eivät sulkeudu lopullisesti. Taidekoululle on mahdollisuus tulla esimerkiksi työharjoitteluun.
Tulevasta vuodesta on kuitenkin näillä näkymin tulossa kaksikon viimeinen. Vuoden päästä abiturientit toivovat löytävänsä itsensä uudesta kaupungista korkeakouluopiskelijoina.
”Mutta jos satumme olemaan Oulussa vielä ensi vuonna, tulemme todennäköisesti pyörimään taidekoululla harrastajina tai muuten vaan”, Loviisa ja Sofia ennustavat.
Iida Ahonen
