Ennen yleisön eteen astumista jalat, kädet ja ääni värisevät. Hikoiluttaa ja jännittää.
Moni voi ajatella olevansa oireittensa kanssa yksin, mutta esiintymistilanteissa jännittäminen on täysin luonnollinen asia, vakuuttaa Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion (OSYK) apulaisrehtori ja draamaopettaja Riitta-Mari Punkki-Heikkinen. ”Kaikki kokevat jännittämisen tunteita. Usein luullaan, että jännitysoireet näkyvät muille, mutta todellisuudessa esiintyjä voi yleisön silmissä näyttää hyvinkin rennolta ja varmalta.”
Jännittäminen on tuttua myös Punkki-Heikkisen draamakursseja käyneille Anttu Hervalle, 17, ja Jutta Jurmulle, 17. Vähitellen nuoret ovat oppineet suhtautumaan hermoiluun rennommalla otteella.
”Ennen jännitin paljon enemmän kuin nykyään. Edelleen esiintyminen jännittää, varsinkin jos on joku isompi juttu kyseessä, mutta olen oppinut jopa nauttimaan jännityksen tunteesta”, Herva kertoo.
Jurmu puolestaan on aina ollut jännittäjä. Draamakurssit ovat opettaneet hänelle, ettei jännittämisestä tarvitse päästä yli, eikä sitä kannata pelätä. Jännittäminen auttaa Jurmua keskittymään tulevaan suoritukseen.
Jos jännittäminen alkaa vaivata liikaa, Punkki-Heikkinen kehottaa rohkeasti puhumaan asiasta kaverin, opettajan tai terveydenhoitajan kanssa. Apua voi saada, kun huolensa saa jaettua.
Ympäristön tuella ja luokan ryhmähengellä on draamaopettajan mukaan suuri merkitys. On eri asia puhua kiinnostuneille ja silmiin katsoville ihmisille kuin nurkkiin tuijottavalle laumalle.
”Esiintymistilanteisiin vaikuttaa paljon se, miten ryhmä hyväksyy erilaiset jäsenensä. Jokaisella tulisi olla turvallinen olo ryhmän kesken, jotta uskaltaisi hyvillä mielin kokeilla monenlaisia esiintymistilanteita. Puhumisen ja esiintymisen välttäminen tekevät vain hallaa, sillä juuri harjoittelemalla tilanteita oppii.”
Ryhmän merkitys jännittämisen lieventämisessä näkyy myös draamakursseilla, kun jännittämisestä voi keskustella muitten kanssa. Ennen esityksiä tsemppiä haetaan yhdessä.
”Vaikka hampaat meinaavat kalista, en halua mennä yksin nurkkaan rauhoittumaan, vaan hakea hyvää fiilistä muiden kanssa”, Herva painottaa.
Luokan edessä pidettäviin yksilöesityksiin täytyy nuorten mielestä valmistautua hieman eri tavalla. ”Silloin täytyy psyykkautua tilanteeseen omassa rauhassa ja uskoa, että selviää siitä kunnialla läpi”, Jutta Jurmu sanoo.
Punkki-Heikkinen muistuttaa myös harjoittelun tärkeydestä, sillä se luo varmuutta h-hetkellä. Puhetta voi harjoitella ääneen peilin edessä tai esittää se jollekin. Näin saa kokemusta esiintymistilanteen vuorovaikutuksesta ja yleisön kohtaamisesta.
Jurmu valmistautuu esitelmiin keskittymällä positiivisiin ajatuksiin. ”Ei pidä maalailla piruja seinille ja miettiä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Yritän aina muistella omia vahvuuksiani ja hyödyntää niitä jännitystilanteessa.”
Punkki-Heikkinen kehottaa miettimään myös esityksen jälkeen vähintään kolme asiaa, joissa onnistui. Esiintyjän mieleen jäävät usein vain mokat, mutta jokaisessa esityksessä on aina jotain hyvääkin. Palautetta kannattaa kysellä myös muilta, sillä positiivista palautetta ei voi koskaan saada liikaa.
”Pienetkin positiiviset jutut voivat olla esiintyjälle merkittäviä.”
