Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
"En minä muista enää, koska aloitin täällä", Heta Mattila puhahtaa ja laskee lopulta kuuluneensa Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään nyt kolme vuotta. Pitkään ryhmässä viihtynyt tyttö kertoo kirjoittaneensa vuosien aikana monenlaista.
"Parhaiten mieleen on jäänyt juttu autonmaalaajaksi opiskelevasta pojasta, koska se oli eka tekemän isompi juttu. Ehkä kiinnostavinta taas oli kirjoittaa tytöstä, joka muutti pienenä Suomeen Venäjältä ja on kasvanut kahden kulttuurin välissä. Oli tosi jännä kuulla, mitä kaikkea siihen on liittynyt."
Kastellin lukion abiturientti myöntää, että aktiivisuus kirjoittajana on kulkenut sykleissä. Lehdenteko on välillä jäänyt koulu- ja harrastuskiireiden tieltä vähemmälle.
"Periaatteessa kuitenkin suosittelen tätä ryhmää nuorille, jotka tykkäävät kirjoittamisesta, mutta myös jaksavat tehdä juttuja sovitun aikataulun mukaani. Aina ei tietenkään ehdi, mutta pitää yrittää."
Jatkossakin kirjoittamiseen liittyvistä töistä haaveileva Heta kehuu oppineensa kirjoittajaryhmässä paljon. Tekstilajit ovat nykyään hallussa ja kielioppisäännötkin ovat tarttuneet päähän paremmin kirjoittaessa kuin koulunpenkiltä.
"Tykkään myös siitä, että koen voivani juttujen avulla vaikuttaa. Ryhmästä on tarttunut mukaan kavereitakin", Heta vinkkaa.
Patterin takana seisoo värikäs, reilun kymmenen hengen joukko nuoria. Ikähaitari venyy peruskoululaisista parikymppisiin yliopisto-opiskelijoihin, ja mukaan mahtuu myös jokunen etäjäsen. Kirjoittavien ja valokuvaavien ryhmäläisten lisäksi Patteria tekee kaksi kuvittajaa. Aapo Kukko, 18, laskee piirtäneensä sivulle sarjakuvia viime syyskuusta asti.
"Aikaa yhteen tulevaan Keino-strippiin menee yleensä pari tuntia. Teen sarjiksen pienissä paloissa: ideoin ensin ja piirrän vasta sitten. Idean keksiminen on vaikein osa", kaksi sarjakuva-albumia julkaissut Aapo kertoo.
Piirtämisen lisäksi poika on kirjoittanut pari juttua. "Kirjoittaminen tukee piirtämistä hyvin, ja sitä voisi jatkossa tehdä enemmän, kun kerran on mahdollisuus. Ylipäätään oli ihan iloinen juttu, kun pääsin mukaan tänne. Sanomalehdessä ilmestyvällä stripillä on valtava näkyvyys sarjakuva-albumiin verrattuna, mikä on kivaa."
YhdeksäsluokkalainenIida Ahonen puolestaan löysi Patteriin maaliskuussa. Tyttö tarjoutui koulun Kaleva-vierailun päätteeksi liittymään ryhmään ja saikin kutsun seuraavaan kokoukseen. 16-vuotiaalta Iidalta on ehtinyt ilmestyä kaksi juttua.
"Olen ryhmän kuopus, mikä on tavallaan hyvä juttu. Vietän paljon aikaa Patterin kohdeikäryhmän kanssa ja pysyn kartalla siitä, mitä tapahtuu",
Tyttö myöntää jännittäneensä ensimmäistä kokousta, mutta kertoo sen menneen äkkiä ohi. Journalismi onkin ollut seitsemän vuotta sanataidetta harrastaneelle oululaiselle mieluisa aluevaltaus. "Lehtikirjoittaminen on paljon sosiaalisempaa kuin vaikka kirjailijan työ, koska työn ohessa saa tavata uusia ihmisiä", iida kiteyttää.
