Peruskoulun alaluokilla Anni Perkkiö ihmetteli, miksi lukeminen takkusi.
”Tuntui inhottavalta, kun en tiennyt, mistä on kyse. Oli vaivaannuttava lukea ääneen, kun luokkakaverit haukottelivat ja tirskuivat. Mietin, olenkohan muita tyhmempi, mutta onneksi nyt tiedän, että lukihäiriöllä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa”, Perkkiö, 18, sanoo.
Kun Perkkiö oli yhdeksännellä luokalla, erityisopettaja totesi hänellä lukivaikeuden. Nykyään Perkkiö on täysin sinut lukivaikeutensa kanssa ja puhuu asiasta avoimesti.
Lukivaikeus voi ilmetä monella eri tavalla. Perkkiölle pääasiassa lukeminen on vaikeaa ja hidasta, sillä rivit hyppivät ja tekstejä on hankala sisäistää. Toisille taas kuunteleminen ja kirjoittaminen tuottavat hankaluuksia. Yksittäisten sanojen lukemisen hitaus ja virhealttius ovat Perkkiön mukaan lukivaikeuden ydinpiirteitä, jotka vaikeuttavat luetun ymmärtämistä.
Oulun normaalikoulun erityisopettaja Tea Huttula kertoo, että lukivaikeus on melko yleinen oppimisen ongelma, joka voi vaikeuttaa opiskelua reaaliaineissa, kielissä ja matematiikassa. Huttula tekee lukion aloittaville opiskelijoille vuosittain seulatestin, jossa selvitetään mahdollisia lukivaikeuksia. Opiskelija voi saada lausunnon lukivaikeudestaan, ja hänelle tehdään henkilökohtainen oppimissuunnitelma koulunkäynnin helpottamiseksi. Lausunto oikeuttaa myös lisäaikaan koetilanteissa ja ylioppilaskirjoituksissa.
Lukivaikeuslausunto oli Perkkiölle helpotus. Ylioppilaskirjoituksissa hän sai tehdä kokeita pari tuntia pidempään kuin muut ja kirjoittaa vastauksensa tietokoneella. Kysymykset oli myös kirjoitettu isommilla kirjaimilla, ja vieraiden kielten kuunteluissa vastausajat olivat pidempiä.
”Järjestelyistä oli minulle paljon apua. Suurin hyöty oli tietokoneen käyttämisestä, koska sain tekstistä sujuvampaa kuin käsin kirjoittamalla.”
Anni Perkkiö on keksinyt omat keinonsa opiskella. Esimerkiksi historian kokeisiin hän on kuunnellut koealueen äänikirjalta, sillä asiat jäävät nopeammin ja paremmin mieleen kuuntelemalla kuin hitaasti lukemalla. Selkeiden muistiinpanojen tekeminen auttaa kokonaisuuksien jäsentelyssä. Lisäksi hän keksii muistisääntöjä.
”Tekstirivin alla pidettävä lukuviivain auttaa, etteivät rivit mene sekaisin tekstiä lukiessa.”
Tea Huttula korostaa, että lukivaikeuden kanssa pärjäämisessä on kyse siitä, että löytää itselleen sopivat tavat oppia. Kun oppilaat saavat oikeanlaista apua lukivaikeuksiinsa, heille vahvistuu positiivinen käsitys omasta oppimisestaan.
Lukion jälkeen Anni Perkkiö aikoo suunnata ammattikorkeakouluun sosiaali- ja terveysalalle. Hän toivoo, että tulevassa opiskelupaikassa suhtauduttaisiin lukivaikeuteen yhtä hyvin kuin lukiossa.
Hän pystyy heittämään huumoria lukivaikeudestaan ja puhumaan asiasta kavereidensa kanssa. Perkkiö ei arastele sanoa ääneen, että hänellä on vaikea-asteinen lukivaikeus, sillä siinä ei ole mitään sen kummempaa.
