Vielä ennen isoskoulutuksen aloittamista Heikki Koukkari, 17, oli kivenkova ateisti. Isoskoulutuksen aikana jokin kuitenkin muuttui.
”Elämässäni oli meneillään vaikea vaihe, ja pelkäsin monien asioiden takia. Silloin aloin rukoilla, ja asiat todella selvisivät. Koin suurta kiitollisuutta ja silloin tulin uskoon.”
Muutos oli nopea ateistista uskovaiseksi. Kotoaan Koukkari ei ole saanut kristillisiä malleja, vaan päinvastaista opetusta – hänen vanhempansa ovat ateisteja. Sisarukset sen sijaan ovat Koukkarin tavoin uskossa.
”Vanhemmat ovat suhtautuneet asiaan aika neutraalisti, ja sisaruksilta olen saanut paljon tukea. Monet ystävistäni ovat löytyneet kirkon kautta.”
Menneisyydestään ateistina Koukkari löytää myös hyvää.
”Totta kai toivon, että kaikki ihmiset eläisivät uskossa. Ymmärrän kuitenkin oman menneisyyteni vuoksi hyvin myös niiden ihmisten näkemyksiä, jotka eivät ole uskossa.”
Laanilan lukiossa opiskeleva ja salibandya harrastava Koukkari on evankelisluterilainen, mutta hän on mukana monien eri kirkkojen toiminnassa.
”Käyn esimerkiksi vapaa- ja helluntaiseurakunnassa. Olen hyvin ekumeeninen. Kirkon nimellä ei oikeastaan ole väliä.”
Koukkari tekee kirkossa monipuolisia tehtäviä. Hän pitää gospelista ja laulaa sekä soittaa jonkin verran myös itse. Lisäksi hän käy nuortenilloissa, lukee tekstejä ja työskentelee keittiöllä.
Ehdoton ykkönen Koukkarille on kuitenkin isostoiminta.
”Olen ollut isosena rippileireillä, päiväleireillä ja lasten leireillä. Ensi kesänä lähden vaellusrippileirille isoseksi.”
Koukkari ilmaisee omaa uskoaan avoimesti eikä häpeä näyttää sitä. Hän ei ole kohdannut valintansa takia kiusaamista eikä ole kuullut vastaavista tapauksista muiltakaan.
”Minusta tuntuu, että lukioikäiset nuoret ovat jo ohi kiusaamis- ja syrjintävaiheesta. Ilmapiiri on yleisesti ottaen melko suvaitseva, ja järkevät ihmiset pystyvät hyväksymään ja arvostamaan uskoani.”
Koukkarin mielestä nuorten keskuudessa vallitsee kuitenkin tiettyjä stereotypioita, vaikka kiusaamista ei tapahdu.
”Jotkut ajattelevat, että uskovat nuoret ovat liian nössöjä vaikkapa juomaan alkoholia, vaikka moni ei yksinkertaisesti tahdo juoda sitä. Missään ei sanota, että emme saisi juoda tai polttaa. Moni ei vain kaipaa sellaista elämäänsä.”
Koukkarilla on aina ollut turvaverkko kirkossa, ja muutoista huolimatta hän on löytänyt uusilla paikkakunnilla oman paikkansa. Hänen mukaansa yksi kirkon monista hienoista puolista on se, että sen piiristä löytää aina uusia ystäviä.
Koukkarin usko näkyy arkielämässä pieninä asioina. ”Kaulassani on aina risti ja yritän tehdä päivittäin hyviä tekoja. Kenties huomiota herättävintä on se, että siteeraan usein Raamattua.”
Jos Koukkarilta kysytään hänen uskostaan, hän vastaa rehellisesti. ”En kohtaa usein uskontoon liittyviä kysymyksiä. Olen kuitenkin päättänyt olla avoin, jos siitä kysytään. Luotan siihen, että ihmiset osaavat käyttäytyä – ja jos eivät, tiedän, että selviän ikävistä kommenteista.”
Koukkari haluaa rohkaista kaikkia uskovia nuoria kertomaan uskostaan.
”Kaikista hienointa on, jos omalla esimerkillä voi johtaa jonkun muun löytämään uskonsa ja pääsemään Kristuksen läheisyyteen.”
Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
