Kaksoiskansalainen tuntee ja ymmärtää parhaimmillaan sujuvasti molempien kotimaidensa tapoja. Joskus saa nauraa perin hauskoillekin kulttuurieroille, mutta ennen kaikkea maailmaa tarkastelee avarakatseisemmin.
"Minulle kaksoiskansalaisuus on elämistä kahden kulttuurin välissä. Joskus tosin tunnen olevani kuin kameleontti", toteaa Eva Malessa huvittuneena.
Virallisesti monikansalaisuus on Evalle, 24, aika tuore asia. Hän sai kesän alussa Suomen kansalaisuuden ja on nyt sekä Suomen että Saksan kansalainen. Suomen kansalaisuuden saaminen tuntui hienolta viralliselta tunnustukselta.
Eva kertoo, että hänen juurensa ovat vahvasti Suomessa suomalaisen äidin kautta. Tähän asti Eva on asunut vakituisesti Saksassa, mutta muutti kesän alussa opiskelujen takia Suomeen.
"Olen Saksassa saksalainen ja täällä taas suomalainen. Se on ollut pienestä pitäen aivan luonnollinen asia. Pienempänä kieltäydyin tosin joskus puhumasta suomea, koska kukaan kaverikaan ei sitä ymmärtänyt."
Eva aloittaa syksyllä suomen ja englannin kielen opiskelun Jyväskylän yliopistossa. Jyväskylä on hänelle entuudestaan tuttu paikka, sillä hän opiskeli siellä vaihto-oppilasvuotenaan.
"Musta tuntuu, että Suomessa on rennompi meininki. Saksassa ollaan opiskelumaailmassa järjestelmällisempiä ja sitoutuneempia aikatauluihin", miettii Eva.
Sopeutuminen ei suuremmin huoleta Evaa. Erityisesti hän nauttii suomalaisesta luonnosta ja rauhasta. Saunominen, salmiakki ja korvapuustit ovat tietysti aivan oma juttunsa. Eva toteaakin, että saksalaisuus ja suomalaisuus koostuvat monista pienistä asioista.
"Olen täällä onnellinen ja kuulun tänne. Täällä on ihanan hiljaista ja rauhallista. En kestä liiallista läheisyyttä. Täällä on yksinkertaisesti helpompi olla."
Kaikki ovat aina suhtautuneet hyvin Evan suomalaisuuteen. Eva on tyytyväinen siihen, että on päässyt kunnolla tutustumaan kahteen kulttuuriin. "Luulen, että olen kasvanut paljon avoimemmaksi ihmiseksi."
Kahdessa kulttuurissa eläminen on ollut myös vaikeaa. Kun Eva on toisessa kotimaassaan, ikävöi hän aina jotain toisesta maasta. Nyt hän kaipaa Saksasta läheisten lisäksi vanhaa kissaansa, pieniä leipomotuotteita, tuttua kieltä ja maisemia.
"Olen onneksi löytänyt oman sielunmaisemani, ja sen voi ottaa mukaan mihin tahansa."
