"Jotkut pitävät musiikin bisnesmäisyyttä kirosanana. Se on kummallista. Saavathan muutkin ihmiset työstään palkkaa", Jukka Poika ihmettelee.

Kahisevaa ei ole hyljeksitty perinteisemmässäkään reggaemusiikissa.

"Se on aina ollut viehättävän suoraviivaisella tavalla rehellistä bisnestä. Kun samassa paketissa saadaan hyvää asiaa esille ja ihmiset viihtymään, on ilo moninkertainen."

Jukka Pojan tuore Äänipää-levy on taatun kosiskelevaa jenkka-reggaeta.

"Joku tulee varmaan sanomaan, että se on kaupallista jaskaa. Ei se mitään. Onpahan ainakin sydämellä tehtyä", Jukka Poika nauraa.

Levy on saanut nimensä Jukka Pojan kärsimästä, muusikkojen yleisestä ammattitaudista - musiikki soi päässä koko ajan.

"Biisitkin syntyvät, kun päässä alkaa soimaan hyvä lause. Mun tapauksessa on siis turha kysyä, kumpi ensin, sanat vai sävel."

Monet Jukka Pojan sanoitukset käsittelevät tärkeitä ja ajankohtaisia kysymyksiä. Se on sananikkarin mukaan usein tahatonta.

"Esimerkiksi Pläski-kappale lähti kasvamaan vain jostakin läpästä ja mun omista mieltymyksistäni. Voihan sen tietenkin nähdä myös kannanottona laihuuden ihannointia vastaan."

Jukka Poika kasvoi reggaepojaksi monen mutkan kautta. Ala-asteiässä musaohjelmistona oli oldies goldies -osasto, yläasteella peruskaavan punkrockit. 16-vuotiaana koitti hippi-psykedelia-aika, jota ei kestänyt pitkään.

"Aloin kaivata musiikkiin tymäkämpää potkua, ja reggae sopi siihen kuin tilauksesta. Vanhassa roots-reggaessa oli juuri sopivasti hyvää militanttimeininkiä ja veljeyttä sekä siskoutta."

Samoihin aikoihin Jukka Poika alkoi tutkia myös rastafariuskontoa, josta reggaemusiikkikin on jalostunut. Kristilliset arvot olivat kuitenkin tiukasti kiinni.

"Totesin, että mystiikan kokemuksen voi saada ihan yhtä hyvin omasta uskonnostaan. Ei tarvitse kääntyä rastaksi tai hinduksi. Meillä ainoat rastat löytyvät Bromarvin kotipihalla käyskentelevien lampaiden takuista", mies hymähtää.

Reggae-musiikista on nyt elannoksi asti. Lisätienestiksi ja harrastukseksi muusikko tekee äänisuunnittelua. Harrasteen hedelmänä on syntynyt muun muassa Subin Ketonen ja Myllyrinne -tunnusmusiikki.

"Ennen tuumasin, että mainosmusiikki on riesa. Nykyään se tuntuu vaan hauskalta."

Analogia-ajan mutta erityisesti uudemman teknologian studiovempeleet saavat säveltäjän sormet syyhyämään. Mies on hurahtanut digimusiikin tekemiseen.

"Tuoreella levyllä kuullaan luuppeja, sämplejä ja silkkaa digisoundia jopa oikeita soittimia enemmän. Laulu on kuitenkin se pääasia."

Arja Krank, STT