Meripelastukseen hurahtaneiden nuorten miesten mielestä kesän olennaisin asia on se, että pääsee merelle.

Oulun Meripelastajien nuorimmat aktiivit Roope Aarnikare, 17, ja Valtteri Heikkinen, 16, ovat koko kesän valmiudessa, jos pelastuslaitoksen tai merivartioston kautta sattuu tulemaan hälytys. Vapaaehtoiset meripelastajat auttavat merellä hätään joutuneita tai avun tarpeessa olevia merenkävijöitä.

”Tilanteita voi olla ihan laidasta laitaan. Pienimmissä tapauksissa veneestä on polttoaine loppunut, mutta joskus merellä voi olla vastassa isokin hätä, jos esimerkiksi veneen masto on kaatunut”, Valtteri selittää.

Meripelastus perustuu vapaaehtoisuuteen ja se on poikien mukaan harrastajille usein elämäntapa. Toiminnassa on myös paljon mukana vanhempia lapsineen, niin isiä ja poikia kuin äitejä ja tyttäriä. Roopekin lähti kuusivuotiaana meripelastushommiin isänsä jalanjäljissä. Pian hän houkutteli mukaansa myös Valtterin.

”Pienenä kuljimme mukana ja seurasimme, mitä pelastusreissuilla tapahtuu. Vähitellen opimme hyödyllisiä taitoja muitten esimerkistä”, Roope kertoo.

Oulun Meripelastajilla ei ole varsinaista junioritoimintaa, mutta pojat ovat viisi vuotta sitten käyneet Raahessa juniorimeripelastuskurssin. Monen vuoden kokemus ja käytännön kautta oppiminen ovat olleet pojille tärkeitä.

Nuoret meripelastajat vakuuttavat, että jos meripelastus kiinnostaa, seuran toimintaan mukaan lähtemällä taidot kyllä oppii, eikä mitään etukäteisvaatimuksia ei ole.

Meripelastusreissut joudutaan usein tekemään öiseen aikaan. Loppukesästä ja syksyllä merellä on jo pimeää.

”Yleensä lähdemme reilun viiden hengen porukalla illalla ja palaamme aamuyöstä takaisin. Joskus reissussa voi mennä kokonainen viikonloppu”, Roope sanoo.

Jännitystäkin retkillä riittää. Valtteri muistuttaa kaveriaan viime syksynä sattuneesta tapauksesta, kun kymmeniä vuosia vanha potkurin akseli murtui ja Roope tiputti potkurin veteen.

”Sinne se potkuri jäi meren pohjaan Hailuodon edustalle. Apuvene laskettiin vesille ja jouduimme pimeässä hinaamaan veneen lauttasatamaan”, Roope muistelee.

Roope ja Valtteri harrastavat molemmat myös purjehdusta, joten pojat eivät kesän aikana kovin paljon kuivalla maalla ehdi aikaansa viettää.

Purjehdusharrastus tuli mukaan kuvioihin vähän meripelastuksen aloittamisen jälkeen. ”Pyysin taas Valtterin mukaani”, Roope nauraa.

Ykköstoive tulevan kesän suhteen on, että ehtisi mahdollisimman paljon vesille ja treenaamaan.

Kesäisin meripelastajat harjoittelevat pari kertaa viikossa, kerran vesillä ja kerran kaluston huoltoa maissa.

”Treenaamme kaikkea mahdollista, esimerkiksi uimista, hinausta ja kohteen etsimistä kartan, tutkan ja kiikarien avulla”, Valtteri luettelee.

Juhannuksena pojat suunnittelevat osallistuvansa Oulun meripelastajien jokavuotiseen Operaatio Meritähteen, jossa meripelastajat ovat aluksineen liikkeellä koko juhannusviikonlopun valmiina auttamaan hätään joutuneita.

Mielessä häämöttävät myös syksyiset makkaranpaistoreissut, joilla pääsee jutustelemaan ja muistelemaan mennyttä kesää mukavan meripelastusporukan kanssa. Mutta ennen sitä pojat aikovat nauttia kesäisestä merielämästä, jotta syksyllä riittää poristavaa.