Henri Alakokkare hyppäsi suoraan peruskoulusta puhelinmyyntialalle. Oliko järkeä? Kyllä, jos kysytään oululaiselta 16-vuotiaalta Henriltä.
”Tuntipalkkani on 10 euroa johon lisätään provisiot. Ei ole valittamista”, toteaa Henri tyytyväisenä.
Henrin mukaan ongelmia ei ole ollut ja työilmapiiri on kohdallaan. Alan haaste on kuitenkin hyvin tiedossa. Asiakkaan torjuva käytös ja kommentit voivatkin olla erittäin stressaavia.
”Mikään ammatti ei ole helppo. Tämä työ perustuu oppimiseen. Itsellänikin meni kuukausia oppiessa. Vasta nyt olen tyytyväinen”, Henri kertoo.
Ala ei hävetä Henriä, vaikka työtä on nimitetty milloin miksi. Huumori auttaa työssä.
”Kyllä puhelinmyyntiä voi työksi kutsua ja pakkohan se jonkun on tämäkin työ tehdä.”
Tienesteistä huolimatta Henri ei ole tehnyt suunnitelmia kovin pitkälle. Jatko-opinnot ovat pyörineet mielessä.

Annukka Kälkäjä työskentelee telemarkkinointiyrityksen esimiehenä Oulussa. Päänvaivaa alalla tuotta epärehelliset yritykset, jotka nakertavat koko alan menestysmahdollisuuksia.
”Pelko myyjiä kohtaan on suuri etenkin ikäihmisillä. Pelko on se, että tuote tulee kotiin vaikkei olisi tilannut sitä.”
Puhelinmyyjien palkkiot ovat herättäneet paljon keskustelua. Annukan mielestä asiaa ei voida muuttaa hetkessä.
”Se on vähän kaksipiippuinen juttu. Jos kaikilla olisi työehtosopimuksen mukainen palkka, joku voisi nostaa palkkaa tekemättä yhtään tulosta ja se vaikuttaisi ahkerien myyjien palkkioihin.”
Telemarkkinointiyritysten rekrytointia on myös arvosteltu.
”En halua antaa nuorelle käsitystä, että tuhat euroa tulee sormia napsauttamalla. Pettymys olisi varmaan suuri, jos palkkapäivänä rahaa tulisi odotettua vähemmän”, Annukka toteaa.
Uusien tulokkaiden koulutukseen on pyritty panostamaan. Kilpailut ja iltamat kannustavat myyjiä parempiin tuloksiin.

Limingasta kotoisin olevalle Ilona Lämsälle ala oli pettymys. Raha ei tullutkaan helpolla ja työ rupesi maistumaan puulta.
Ongelmana Lämsä näki työilmapiirin, tauot ja esimiehen.
”Esimies saattoi tulla hengittämään niskan taakse, jos pidit pienenkin hengähdystauon. Hän myös saattoi jäädä odottamaan, kunnes jatkoin soittokierrosta”, Lämsä kertoo.
Negatiiviset asiakkaat, työtoverit, kuuden tunnin työajat ja lyhyet tauot koituivat lopulta niin raskaaksi, että Lämsä irtisanoi itsensä.
”Olen onnellisessa asemassa, koska sain pienen palkan. Tiedän kyllä, että kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin ja jotkut eivät ole saaneet palkkaa tehdystä työstä.”
Vaikka Lämsä ei näe juuri positiivisia asioita alasta, antaa hän vinkin työnantajille.
”Panostakaa työntekijöiden jaksamiseen!”
(Henkilöt eivät ole työskennelleet samassa yrityksessä)