”Tämä on aina niin vaikea kysymys”, Viivi Junno, 20, ja Elisa Halttu, 23, huokaavat.

Larppaus eli liveroolipelaaminen on ikään kuin improvisaatioteatteria. Larpissa kuitenkaan harvoin on yleisöä.

”Pelaaja pukeutuu hahmonsa mukaisesti ja eläytyy hahmoon voimakkaasti”, Elisa kertoo.

Viivi, Elisa ja Juhokalle Pekkala, 18, kuuluvat Oulun Interaktiiviset Eläytyjät ry:hyn eli OIEI:hin. He ovat harrastaneet larppausta jo usean vuoden ajan.

Larppien järjestämisen lisäksi OIEI ylläpitää muuta larppaukseen liittyvää toimintaa. ”Toimintamme on monialaista. Järjestämme historiallisia tansseja ja ompelemme larppeihin rooliasuja. Meillä on yksi Suomen suurimmista larppivarastoista, josta löytyy tarpeita erilaisiin peleihin”, Viivi kertoo.

OIEI:n toimintaan ovat tervetulleita kaikki.

”Tällä hetkellä yhdistyksemme keski-ikä on lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä vuotta, joten otamme nuoret larppaajat ilomielin vastaan”, Elisa vakuuttaa.

Yhdistyksen tapahtumat ovat yleensä ikärajattomia. Joskus peli voi olla K15 tai K18, jos se sisältää raskaita teemoja.

OIEI järjestää myös aloittelijaystävällisiä larppeja. Uudelta pelaajalta ei odoteta liikaa, vaan ensimmäiseen peliin voi ottaa pienemmän roolin. Ketään ei myöskään pakoteta mihinkään.

”Peleissä on off game -tila, johon voi mennä rauhoittumaan kesken pelin. Jokainen tuntee omat rajansa. Pelistä voi aina poistua, jos alkaa tuntua epämukavalta”, Viivi painottaa.

Pelit lähtevät kirjoittajasta, joka luo peliin maailman, hahmot ja tarinan. Kuka tahansa voi kirjoittaa haluamaansa maailmaan sijoittuvan larpin.

Maailmoissa vain mielikuvitus on rajana. Elisa, Viivi ja  Juhokalle ovat larpanneet historiallisiin aikakausiin ja fantasiamaailmoihin sijoittuvissa peleissä. OIEI:n larpeissa on vastikään seikkailtu 30- ja 60-lukujen Suomessa.

Pelinjohtaja, useimmiten pelin kirjoittaja, jakaa hahmot larppiin osallistuville pelaajille. Vaikka pelaaja ei luo hahmoaan itse, hän voi silti tehdä hahmosta omannäköisensä.

”Larpin alkaessa pelinjohtaja antaa hahmon pelaajan käsiin. Valmiiksi kirjoitettujen menneisyyden, nykytilanteen ja tavoitteiden puitteissa hahmollaan saa tehdä mitä haluaa”, Viivi selittää.

”Pelaamisessa ei ole oikeaa tai väärää tapaa, kun se ei sekoita juonta liikaa”, Elisa lisää.

Hahmon kehittely alkaa ennen peliä. Pelaaja tutustuu hahmoonsa ja valmistelee vaatteet. Pelaaja voi myös miettiä miten hahmo kävelee, mitä mielipiteitä hänellä on ja miten hän reagoi asioihin.  ”Hahmon valmistelu on larppauksessa ehkä kaikista kiinnostavinta”,  Juhokalle toteaa.

Peli alkaa alkubriiffillä, jossa käydään läpi turvallisuussäännöt ja puhutaan pelin kulusta. Itse larppi kestää yleensä 6–8 tuntia, mutta myös yön yli kestäviä larppeja järjestetään. Larpin loputtua pelaajat keskustelevat pelin tapahtumista.

Sosiaalisuus on larppauksessa tärkeää. ”Larppaus on samalla tavalla joukkuepeliä kuin vaikka jääkiekko. Tärkeintä on yhdessä tekeminen”,  Juhokalle pohtii.

Larppaajalta vaaditaan uskallusta, reagointia ja heittäytymiskykyä. Omilla valinnoillaan pelaaja tekee peliä muille. ”Larpatessa ollaan usein tekemisissä lähes tuntemattomien ihmisten kanssa. Se vaatii luottamusta muihin pelaajiin”, Elisa miettii.