Matias Kavalus, 25, on ollut reilut kolme kuukautta mukana Pelastakaa lapset ry:n tukihenkilötoiminnassa. Tukihenkilöltä ei odoteta kuuta taivaalta, vaan mukava yhdessäolo riittää.
”Minä käyn tuettavani kanssa esimerkiksi uimassa ja salilla, lisäksi olemme käyneet elokuvissa. Meillä on muitakin ideoita, mitä voisimme tehdä yhdessä. Rajana ei ole kuin mielikuvitus”, Matias kertoo.
Tukihenkilöltä vaaditaan 18 vuoden ikä ja koulutukseen osallistuminen. Vapaaehtoistyössä auttaja saa usein yhtä paljon kuin avunsaaja.
”Vaikka minulla on ollut huono päivä, niin tapaamisen jälkeen on kyllä hyvä fiilis. Tämä antaa osviittaa siitä, mitä tykkäisin tehdä tulevaisuudessa”, Matias pohtii.
Tällä hetkellä hän opiskelee Diakonian ammattikorkeakoulussa sosionomiksi.
Jonna Rajala, 21, on vasta aloittanut mukana toiminnassa.
”Kävin tammikuussa koulutuksen ja lähdin toimintaan mukaan helmikuussa, koska silloin löytyi se oikea perhe minulle.”
Koulutus on lyhyt. Opetusta on yhtenä arki-iltana ja yhtenä viikonlopun aamupäivänä.
”Koulutuksessa käydään läpi millaisia perheitä voi olla, mitä tukihenkilöltä odotetaan ja millaisia tilanteita voi tulla vastaan”, Jonna kertoo.
Omasta tukihenkilöstä tai -perheestä voi esittää toiveita.
”Toiveenani oli sellainen yksinhuoltajaäiti jolla on pieniä lapsia, ja se oli sitten se, mikä minulle sattuikin kohdalle. Lisäksi asumme niin lähekkäin, että on helppo järjestää yhteistä aikaa. Voimme käydä vaikka aamulenkillä yhdessä”, Jonna kertoo.
Jonnan mielestä tukihenkilötoiminnassa on paljon hyviä puolia.
”Ne pari kertaa mitä olen ollut siellä, ovat olleet aivan ihania. Odotan innolla, milloin taas pääsen käymään. Perheen äiti ja pieni poika ovat ihania, tulemme hyvin toimeen. Siellä käyminen on niin mukavaa, että ei siitä edes odota mitään rahallista korvausta itselle. Hyvä mieli tulee yhdessä olosta ja siitä, että pystyy antamaan edes vähän omaa aikaa toiselle.”
Jonnan mielestä tukihenkilötoiminta sopii erityisen hyvin kiireiselle ihmiselle.
”Jokaisen olisi hyvä ottaa pari tuntia, istua alas ja nauttia oikeasti siitä ajasta.”
15-vuotias Antti (nimi muutettu) on yksi tuettavista nuorista.
”Meillä kävi kotona Pelastakaa lapset ry:n työntekijä ehdottamassa toimintaa ja minä suostuin. On ollut mukavaa olla mukana, käydä yhdessä salilla ja muutenkin”, Antti toteaa.
Antti on tavannut tukihenkilöään kerran viikossa, mutta Antin mielestä ei olisi pahitteeksi, vaikka he näkisivät useamminkin.
”Silloin on ainakin seuraa, ettei tarvitsisi olla aina yksin ja olisi jotain tekemistä.”