Itäsaksalaisten Trabantin ja Wartburgin määrä kutistuu Saksassa kovaa vauhtia. Saksojen yhdistymisen jälkeen maan vahva Trabant-kanta on tilastojen mukaan kutistunut jo yli 900 000:lla autolla ja Warre-määrä yli 350 000:lla. Kun Trabanteja oli vuonna 1990 rekisterissä vielä yli miljoona, nyt niitä jäljellä enää 78 202 eli alle kymmenesosa alkuperäisestä.
Wartburgista puolestaan on tullut vajaassa 15 vuodessa Saksassa suoranainen harvinaisuus. Warreja yhdistyneen Saksan teillä pörrää enää 21 073 kappaletta.
Tätä harvinaisemmiksi ovat Saksan ajoneuvorekisterikeskuksen mukaan käyneet vain muut itäautot. Muun muassa Moskvitsheja on liittotasavallassa jäljellä niin vähän, että niitä ei tilastoida enää osavaltioittain vain ainoastaan koko Saksan alueelta kerralla. Huippuharvinaisuus on puolestaan Volga, joita Saksassa on enää 439 kappaletta. Kaikkiaan maassa on rekisterissä noin 45 miljoonaa autoa.
Ajoneuvorekisterikeskuksen mukaan suurin osa itäautoista on romutettu, jätetty talliin ilman kilpiä tai myyty ulkomaille Saksojen yhdistymisen jälkeen. Jäljelle jääneet ajokit ovat puolestaan muuttuneet käyttöautoista keräilykohteiksi.
"Näitä autoja käsitellään kuin aarteita", kuvailee rekisterin tiedottaja Angela Bartholmae.
Polttoainepula
ja verot kuristavat
Saksalaisen autoliitto ADAC:n mukaan DDR-menneisyyden vauhdikas katoaminen Saksan liikenteestä johtuu itäautojen kaikinpuolisesta epäedullisuudesta. Kaksitahtimoottorin tarvitsemaa bensiini-öljy-seosta on tarjolla yhä harvemmilla saksalaisilla huoltoasemilla. Lisäksi saastuttavia DDR-pöristimiä rankaistaan tuntuvilla veroilla, jotka saavat monen omistajan pohtimaan vakavasti rahojen sijoittamista mukavampaan ja ennen kaikkea turvallisempaan ajokkiin.
ADAC:n edustajan Christian Schäferin mukaan DDR-ajokkien päivät hyötyajoneuvoina onkin selvästi luettu.
"Myös varaosia on vaikea saada ja nuoret ruuvaajat eivät pärjää 'kivikautisen tekniikan' kanssa", Schäfer sanoo.
Schäfer arvioi, että Trabin tai Warren kanssa touhuavat Saksassa nyt enää vannoutuneet harrastajat ja keräilijät, joilla on maassa myös koko joukko alan kerhoja. Esimerkiksi neustadt-kleweläisellä "kuumat kumit" - Trabant-klubilla on tallissaan yli 50 "vauhtipahvia"" todisteena itäsaksalaisesta auto-osaamisesta.
"Trabant on osa itäsaksalaista historiaa, joka pitäisi säilyttää", sanoo klubin johtaja Rüdiger Mahnke.
Trabantin valmistus loppui 1990-luvun alussa.
Trabant
kiinnostaa ulkomailla
Samalla kun Trabant ja Wartburg ovat kadonneet Saksan teiltä, DDR-autoihin kohdistuva kiinnostus on kasvanut tasaisesti maan rajojen ulkopuolella. Muun muassa Ghana ja Kiina ovat ilmaisseet kiinnostusta hankkia AfriCar-nimisen Trabant-perillisen valmistuslisenssin Saksasta.
Saksalaisliikemies Peter Mandosin ideoima AfriCar on etenkin kehitysmaiden alkeellisiin oloihin suunniteltu ajokki. Siinä yhdistyvät Mandosin mukaan itäsaksalainen insinööritaito ja DDR-Trabantin äärimmäinen moottorisahatekniikkaa muistuttava yksinkertaisuus.
Myös Englannissa Trabant nousi muutama päivä sitten otsikoihin, kun paikallinen keräilijä määrättiin oikeuden päätöksellä hävittämään 40 Trabantia tontiltaan.
Oikeuden mukaan insinööri Grahan Goodallin yhteensä 49 Trabantia rumistavat Middleton-by-Youlgreaven maisemaa siinä määrin, että Goodallin pitää hävittää niistä suurin osa. Nyt insinööri etsii uutta kotia kokoelmalleen, jonka helmi on hänen mukaansa kaikkien aikojen ensimmäinen Trabant vuodelta 1957.
"Kukaan ei taatusti valittaisi, jos autot olisivat Rolls-Royceja tai Jaguareja", Goodall sanoo.
Myös Berliinissä Trabant on saavutti syksynä epätavallista julkisuutta, kun siitä tuli kaupungin autovarkaiden suosikki. Tilastojen mukaan Trabanteja varastetaan kaupungissa enemmän kuin Porscheja. Kaupungissa on rekisteröitynä enää vajaa 750 Trabia.
