Hevosille on harvalla paikkakunnalla tarpeeksi tarjolla kulkuväyliä. Useissa kunnissa asutus on saartanut tallit ja liikenneväylät on asetettu toimimaan pelkästään ihmisten ehdoilla.
Lähes näin on käymässä myös Oulun Madekoskella. Alueella on kolmisenkymmentä ravuria tai ratsukkoa, mutta niiden kulkuväylät eivät vastaa kaikilta osin harrastajien odotuksia.
Madekosken ravureilla ja ratsukoilla on Sanginsaarentiellä ja Määtänkankaantiellä hyvä neljän kilometrin pituinen harjoitusväylästö. Pidempiä reittejä löytyy myös läheisiltä yksityisiltä metsäautoteiltä. Ongelmana on hevosmies Jouko Marttilan mukaan vain kuluyhteys harjoitusväylille.
"Pyörätieongelma on pahin, mutta myös joen ylitys on vaikea. Liikenne on kasvanut Madekosken alueella aika paljon ja hevosille ei ole osoitettu kaikilla kevyen liikenteen väylillä mahdollisuutta kulkea", hän toteaa.
Paras ratkaisu ongelmien poistamiseksi olisi Marttilan mielestä se, että kaikille lähistöjen kevyen liikenteen väylille asennettaisiin sekä ratsuille että ravihevosille mahdollisuus hakeutua niitä pitkin harjoitusmaastoihin. Tämä edellyttäisi liikennemerkistön muuttamista siten, että niin ratsukot kuin ravuritkin pääsisivät niille.
Useimpia kevyen liikenteen väyliä pystyisi Marttilan mukaan levittämään helposti puolellatoista metrillä, jolloin hevosten ei pitäisi millään muotoa haitata jalankulkijoita.
Räpätys hermostuttaa
Hevoset ovat erittäin herkkäkuuloisia. Ne paitsi kuulevat hyvin ääniä, myös hermostuvat herkästi useista oudoista äänistä. Vaikeimpia tapauksia ovat tavalla taikka toisella räpättävät autot. Pahimpia ovat Jouko Marttilan mukaan ajoneuvot, joissa oleva muovikangas on irti ja aiheuttaa melua ja pakoputkistovaurion vuoksi ujeltavat autot.
"Osa hevosista pelkää myös kepeillä liikkuvia rullaluistelijoita. Myös lastenvaunut saattavat kummastuttaa joitakin hevosia", sanoo hevosten hoitaja Mari Kaattari.
Ratsujen kanssa niinikään pitkään työtä tehnyt Pinja Immonen arvioi puolestaan, että vahinkoja ja närkästystä sattuisi vähemmän, jos ainakin ratsukot saisivat kulkea vapaasti kevyen liikenteen väylillä. Nuoret hevoset oppivat Immosen mukaan hyvin liikenteen vaatimille tavoille vanhempien hevosten mukana.
"Hollannissa ja Saksassa ongelmat on poistettu päiväjärjestyksestä rakentamalla omia väyliä hevosille. Luulisi, että ahtaus siellä suurempi ongelma kuin täällä", toteaa Immonen.
Jos hevonen pillastuu, sen ohjastajalle koittaa tupen rapinat. "Hevonen vie varmasti ohjastajaa jonkin matkaa. Jos kyseessä on ravuri, tilanne saattaa olla vaikeampi etenkin, jos tiessä tulee mutkia eteen. Itse arvioin, että ratsun selässä on kuitenkin helpompi olla tuossa tilanteessa", Immonen sanoo.
Treeniä tarvitaan
Ravihevosia ja ratsastushevosia harjoitetaan eri tavalla. Ravihevosia voi verrata pitkien matkojen juoksijoihin ja ratsukkoja sprinttereihin. Peruskuntokaudella talvella ravihevosia treenataan kuutena tai jopa seitsemänä päivänä viikossa ja matkat ovat yleensä 8-10 kilometriä pitkiä. Ratsukoilla treeni kohdistuu takajalkojen lihaksiin ja treenimäärä on jonkin verran vähäisempää kuin ravihevosilla.
"Ravihevonen juoksee 40-45 kilometrin tuntinopeudella täydessä vauhdissa. Yleisimmin nopeus on 20-30kilometriä tunnissa", Jouko Marttila selvittää.
Jos hevonen vetää kärryjä tai rekeä, siitä tulee tieliikennelain mukaan ajoneuvo, jonka on kuljettava maantien oikeassa laidassa. Ratsukoille on joillakin väylillä osoitettu mahdollisuus mennä kevyen liikenteen väylälle.
"Kärryn perään on pimeällä asetettava heijastin, mieluimmin molemmille puolille ja eteen hevosen vasemmalle puolelle valo", toteaa liikkuvan poliisin Oulun yksikön vanhempi konstaapeli Matti Kiljunen.
Hevosia ei voida viedä myöskään niille yksityisten tiekuntien tieosuuksille ilman lupaa, jotka itse hoitavat väylänsä. Vanhempi konstaapeli Hannu Muranen muistuttaa, että jokamiehenoikeus syntyy vasta, kun joko kunta tai valtio osallistuu yksityistien rakennus- ja kunnossapitokustannuksiin.
"Jos minä saisin päättää, siirtäisin hevoset pyörätielle. Kyllä sopu sijaa antaa", Matti Kiljunen sanoo.
