Jo nyt pyörällä on ylitetty Suomessa Jämsän sotilaslentokentän kiitoradalla hieman yli 390 kilometrin nopeus mailin matkalla, joten tavoitteeksi otettu 400 kilometriä tunnissa on ryhmän jäsenten mielestä realistinen.

TFM -projekti "Taxilla kohti Bonnevilleä" sai alkunsa vuonna 2008. Jo vuoden kuluttua pyörällä saavutettiin 360 kilometrin huippunopeus mailille (0-1609m), kun jenkkien hallussa oleva ME oli tällöin 368km/h. Siitä eteenpäin hankkeessa ei kuitenkaan edistytty ja kokeilut päätyivät usein moottoririkkoon, kertoo hankkeessa keskeisesti mukana oleva tiimipäällikkö Jouni Rissanen.

Vuoden 2010 alkupuolella aloitettiin neuvottelut Oulunseudun Ammattikorkeakoulun moottorilaboratorion kanssa yhteistyöstä ja ne konkretisoituivat syksyllä 2010.

Kolme opiskelijaa Hannu Palola, Matias Kajula ja Jari Aitta ottivat hankeen eteenpäin viemisen tehtäväkseen ja insinöörityönsä aiheiksi.

Sivustatukea antoivat koulun opettajat Arto Lehtonen ja Janne Ilomäki, joilla on laaja kokemus mm. ralli- ja formula-Ford autojen moottorinohjausjärjestelmistä.

Arto Lehtosen mukaan opiskelijat todella paneutuivat ratkaisujen löytämiseen ja hankkeeseen käytettyjen työtuntien määrä ylitti huomattavasti normaalit vaatimukset.

"Kouluhan ei voinut sitä edellyttää, mutta opiskelijat kokivat hankkeen niin tärkeäksi, että lähes omistautuvat sille."

Ja tuloksia saavutettiin. Vuodessa pyörän nopeus saatiin nostetuksi 360 kilometristä 390 kilometriin. Lisäksi moottoririkkojen perimmäinen syy saatiin selvitettyä Oamk:n laboratorion moottoripenkissä tehdyissä testeissä ja niistä päästiin eroon. "Pyörän suoritusarvot ovatkin nyt valovuoden edellä vuoden takaisista", hehkuttaa Jouni Rissanen.

Ennätyskokeeseen rakennetun pyörän perusta on Suzuki Hayabusa. Runko pyörässä on edelleen pitkälle vakio, mutta esimerkiksi bensiinisäilö on itse asiassa vain kotelo, jonka alta löytyy ennätyspyörän uusi sydän, pitkälle kehitetty moottorinohjausjärjestelmä.

Kevennetty takahäkki ja käytetyt hiilikuituosat ovat saaneet aikaan sen, että nykyisin pyörä painaa 29 kiloa vähemmän kuin vakiopainoisena, mutta Rissanen arvelee, että varsinaiseen ennätyskokeeseen pyörän takaosaan on lisättävä painoa 50--80 kiloa, jotta tarvittava pito suolalla saavutetaan.

Itse moottorissa on alkuperäistä käytännössä vain lohko, kaikki muu on hyvinkin harvinaisia osia mm. Superbike Mike sylinteriryhmä ja iskupituudeltaan pidennetty kampiakseli. Muutosten seurauksena kuutiotilavuus nousi alkuperäisestä 1?300 kuutiosta 1?570 kuutioon.

Sähköjärjestelmä uusittiin täysin väyläpohjaiseksi eikä pyörässä ole sulakkeita tai releitä. Myös kaikki tarvittavat sähköjohdot muutettiin F1-speksien mukaisiksi, eli käytännössä tulen kestäviksi. Muutamissa testiajoissa kuumuus onkin noussut niin kovaksi, että ilman niitä homma olisi jouduttu aloittamaan alusta.

Polttoaineena pyörä käyttää kisabensiinin, ilokaasun ja vesimetanolin yhdistelmää.

Formuloidenkin käyttämää 109-oktaanisista bensiiniä on ajossa mukana vain kolme litraa, eli yhden ajorupeaman verran. Ilokaasua on mukana 3,5 kiloa. Sen annosteluun Oamk:ssa kehitetty portaaton syöttöjärjestelmä lisää roimasti, mutta hallitusti sylintereissä käytettävissä olevan hapen määrää, kun taas vesi-metanoli -sekoitus huolehtii jäähdytyksestä.

Pyörän keskeisin osa löytyy kokonaan pyörää varten rakennetusta Motec -moottorinohjauslaitteistosta. Sen avulla kaikkia moottorin tapahtumia voidaan kontrolloida erikseen ja jokaisen suorituksen kaikki oleelliset tiedot saadaan analysoitavaksi jälkeenpäin. Järjestelmä myös huolehtii siitä, että moottorin toiminta pysyy optimaalisena ja huolehtii jopa kuljettajalle annettavasta vaihteiston vaihtamisvalon toiminnasta. Arto Lehtosen mukaan se ottaa toiminnassaan huomioon jopa kuljettajan tarvitseman reaktioajan.

Varsinaiseen ennätyskokeeseen on siis aikaa vielä vuosi. Sitä ennen pyörälle vielä rakennetaan varalta toinen moottori. Myös Bonnevillen suolatasangon olosuhteisiin on perehdyttävä. Rissasen mukaan jo pelkästään se, millaisilla renkailla suolalla ajetaan, täytyy selvittää. Se toki jo tiedetään, että kitka radalla vastaa märkää asvalttia. Tämä on toisaalta syy siihen, että pyörään ei tarvita lisää tehoja, sillä itse ajossa teho ei ole ongelma, pito on.

Ennätyskoe tapahtuu Bonnevillen Speed Week -tapahtuman yhteydessä syksyllä 2012. Juoksevan mailin ennätyskokeessa pyörällä ajetaan yhdeksän mailia pitkän radan läpi. Nopeus mitataan yhden mailin, esimeriksi 5-6 mailin väliltä keskinopeutena. Sen jälkeen tiimillä on neljä tuntia aikaa toistaa koe. Nopeudet lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella, mistä saadaan ennätyskokeen hyväksytty keskinopeus.

Nykyinen ME on 347 km/h, joten lähtökohdat oululaisten ennätyskokeelle ovat hyvät.