Kreikkalaiset antoivat kanaanilaisille nimen, josta maailma oli heidät tunteva: foinikialaiset. Nimi on johdettu purppuraa tarkoittavasta sanasta. Foinikialaisia kun pidetään nimenomaan kuninkaallisen purppuravärin keksijöinä.
Foinikialaiset asuttivat jo noin 3500-3000 eKr. kapeaa rannikkokaistaletta Välimeren itärannikolla, jonka nykymaailmankartasto tuntee Libanonina. Kreikkalaisten keksimä nimi syntyi sen sijaan vasta 1200-1100 eKr.
Juuriltaan foinikialaiset olivat siis kanaanilaisia ja kieleltään seemiläisiä. Foinikia-nimistä maata ei ollut, vaan ryhmä itsenäisiä kaupunkeja. Byblos, Sidon sekä Tyros olivat kolme tärkeintä kaupunkivaltiota. Ne olivat enemmänkin kiinnostuneita kaupankäynnistä, kuin imperiumin rakentajia.
Tyros oli foinikialaisten merkittävin kauppakeskus. Sieltä käsin käyty kauppa saavutti aikoinaan koko Välimeren. Nykyisin kaupunki tunnetaan nimellä Sur.
Foinikialaisten maa oli melko karua, joten he joutuivat etsimään elantoa meriltä. Samalla he tulivat rakentaneeksi maailman siihen asti mahtavimman merivallan.
Foinikialaiset perustivat lukuisia siirtokuntia. Niitä oli muun muassa Maltalla, Sisiliassa, Korsikassa, Espanjassa sekä Pohjois-Afrikassa. Tunnetuin siirtokunta oli Karthago, nykyisen Tunisian pääkaupungin Tunisin läheisyydessä. Aikojen kuluessa siitä muodostui foinikialaisten suuri metropoli lännessä.
Lisääntyvässä kaupankäynnissä tarvittiin kirjoitustaitoa, jotta voitiin merkitä ylös tavaroita koskevat tiedot. Tuloksena oli, että foinikialaiset modernisoivat aakkoset. Heidän 22 kirjainmerkin aakkosissa ei ollut vokaaleja.
Foinikialaisten kauppa perustui tavaranvaihtoon. Kauppalaivat kuljettivat kankaita, mausteita, koruja ja norsunluuta, mutta foinikialaiset myös toivat tietoa eri maiden sivistyksestä. He olivatkin merkittäviä sivistyksen välittäjiä eri kulttuurien välillä.
Espanjan mineraalirikkaus houkutteli foinikialaisia perustamaan maahan monia siirtokuntia. He purjehtivat Iberian niemimaalle kullan, hopean sekä kuparin perään. Vastavuoroisesti foinikialaiset toivat tullessaan erilaisia viljelyskasveja sekä saven- ja raudankäsittelytaidon.
Yksi Espanjan siirtokunnista oli Cádiz, jonka Tyroksesta tulleet foinikialaiset perustivat 1100-luvulla eKr. nimellä Gadir. Tämä tekee siitä läntisen maailman vanhimman kaupungin. Se oli foinikialaisten tärkein siirtokunta Iberian niemimaalla.
Cádizin museo on kuulu foinikialaiskokoelmistaan. Sen vaikuttavin nähtävyys ovat hautasarkofagit 400-luvulta eKr. Itse asiassa niiden ympärille kehittyi myös koko museo.
Miespuolinen sarkofagi löytyi 1887. Museonjohtaja käytti sen jälkeen loppuelämänsä naispuolisen sarkofagin etsimiseen, mutta ilman tulosta. Hauta-arkku oli kuitenkin lähempänä, kuin hän olisi koskaan uskonut. Naispuolinen sarkofagi löytyi museojohtajan kuoleman jälkeen hänen oman talonsa alta.
Cádizin museon foinikialaiset sarkofagit ovat länsimaailman ainoat. Turkkilaista marmoria olevissa sarkofageissa on selvästi havaittavissa egyptiläisiä vaikutteita. Siinä missä miespuolinen kuvastaa majesteettisuutta, naispuolisen kasvonpiirteissä hehkuu kauneus.
Miehellä on kädessään, joidenkin tutkijoiden mukaan, granaattiomena. Foinikialaisille se kuvasti ystävyyttä. Naisella on kädessään parfyymipullo.
Historioitsijoille foinikialaiset ovat aina olleet kiehtova kohde, kenties siksi, että he eivät jättäneet jälkeensä paljoa kirjallista tietoa elämästään. Kenties tulevaisuudessa saamme lisää tietoa tästä salaperäisestä kauppias- ja merenkulkukansasta, jonka kauppareitit ulottuivat Välimereltä aina Englantiin ja Afrikan lämpimille vesille asti.
