Mainos

Tehdäänkö Marsista elämän planeetta?

Gusevin kraatterin pintaa. Kuva osoitti planeetan pinnan  odotettua kiinteämmäksi. Gusevin kraatterin pintaa. Kuva osoitti planeetan pinnan odotettua kiinteämmäksi.
NASA / AFP PHOTO
Luonto  1.2.2004 | Matias Päätalo Muuta tekstin kokoa -+
Yhdysvaltain avaruushallitus Nasa jatkaa sinnikkäästi Marsin tutkimista. Nasan huhtikuussa 2001 laukaiseman Mars Odysseyn tehtävänä oli selvittää kiertoradalta, onko Marsin pinnassa vettä. Veden merkitys tuntemallemme elämälle on ykkösehto.

Vielä tärkeämpi tieto veden mahdollisesta määrästä on suunnitelmille muuttaa Marsin ilmakehä ihmiselle soveliaaksi. Uusi Mars-mönkijä Spirit on taas lähettänyt tarkkoja kuvia pikkukivien täyttämästä Marsin erämaasta. Eurooppalainen luotain on saanut varmistuksen Marsin vedestä. Vettä voi olla hyvinkin paljon sitoutuneena pinnan alle kiviin ja onkaloihin.



Ohut kaasukehä


Miljardeja vuosia sitten Mars-planeetan kohtalona oli sen pieni massa ja suuri etäisyys Auringosta. Kooltaan Mars sopisi jättiläisplaneettojen kuuksi.

Painovoima Marsin pinnalla on vain osa Maan painovoimasta, ja kappaleen irtautumisnopeudeksi riittää viisi kilometriä sekunnissa. On siis helppo kuvitella, miksi Marsin varhainen kaasukehä on karannut avaruuteen.

Jäljellä oleva nykyinen kaasukehä on ohut, ilmanpaine on puoli prosenttia Maan ilmanpaineesta. Vaikka monet tutkijat ovat todenneet Marsin lähes kuolleeksi paikaksi, Nasassa ollaan toista mieltä. Marsista Maahan tulleet meteoriitit viestivät elämän merkeistä Marsissa. Nasa ei tosin selvinnyt kolme vuotta sitten ilman kritiikkiä väitteestään.

Naapuriplaneetta elää omaa salaperäistä elämäänsä. Suuret punaisen ruosteiset hiekka-aavikot peittävät koko planeetan pinnan ja vain napajäätiköt tuovat tähän valkoisen hohtonsa. Lämpötila pysyttelee enimmäkseen miinuksen puolella. Hurjat pölymyrskyt pyyhältävät ajoittain yli planeetan ja tällöin Marsin lämpötila laskee entisestään.

Mars on ehkä planeetta, joka elää hyvin omalaatuista ja mutkikasta fysikaalista ja geologista elämää, pitkien ajanjaksojen sykettä, jossa on pitkiä lämpimiä ja kylmiä kausia vuorotellen. Toisen mallin mukaan Mars muuttuu karummaksi ja entistä kylmemmäksi tulivuoritoiminnan yhä vähetessä, kunnes vesi haihtuu uudelleen tai sitoutuu kivilajeihin happiyhdisteinä.

Marsilla oletetaan olleen kehityksensä alussa alkumeriä, ja kuivuneet joenuomat ovat todisteita vesistöistä. Kaikki tutkijat eivät ole samoilla linjoilla, sillä varmuutta ei ole saatu.

Kiinnostavaksi ilmiöksi on noussut Marsin pyörimisakselin kaltevuuden vaihtelu, joka voi muuttua 14-35 asteen rajoissa aiheuttaen valtavia muutoksia planeetan ilmastossa. Löytyykö Marsin elämän syke tästä yhdessä tulivuoritoiminnan kanssa?

Tällä hetkellä Marsin pyörimisakselin kaltevuus on 25 astetta, mutta kun se saavuttaa arvon 35 astetta, voi syntyä lämpimämpiä Maan kaltaisia kausia.



Eloperäinen prosessi


Jos Marsin jaksolliset ilmaston vaihtelut pitävät paikkansa, on laskettu voitavan vaikuttaa kehitykseen, joka muuttaisi ja tehostaisi prosessia ihmisen haluamalla tavalla. Marsin ikijäässä olevat vedet sulaisivat ja ilmasto muuttuisi leudommaksi.

Tulivuoritoiminnan on laskettu vaikuttavan Marsin ilmakehän paineeseen 0,1-0,5 ilmakehää.

Kaasuja karkaa silti Marsin ympäriltä nopeammin kuin niitä joidenkin prosessien kautta saattaa syntyä. Jos saadaan aikaan tilanne, jossa suotuisia prosesseja on useita, Marsin ilmasto saattaa muuttua hyvin nopeasti.

Biologi Christopher Mac Kay on tehnyt Nasalle suunnitelman, miten Marsin ilmakehä muutettaisiin ihmiselle soveliaaksi. Aurinkokunnan alkuaikoina Maa ja Mars kehittyivät samoin ja muistuttivat eniten toisiaan. Marsin pienen massan vuoksi sen kehitys eläväksi planeetaksi pysähtyi, 1-2 kilometriä syvät alkumeret hävisivät ja joet kuivuivat.

Mac Kay laski mallin, miten eloperäinen prosessi saadaan Marsissa alkuun uudelleen. Ensin vapautetaan hiilidioksidia Marsin pinnasta runsaita määriä. Kaasukehän paine kaksinkertaistetaan Maahan verrattuna.

Keskilämpötila nousee yli veden jäätymispisteen. Auringonvalo huolehtii osan hiilidioksidin hajottamisesta ilmakehän yläosassa. Tästä syntyy happea, samoin kuin maapallolla.

Toisessa vaiheessa ilmakehään tuotetaan happea saman verran kuin Maassa, näin saadaan hiilidioksidiarvot haittarajan alapuolelle.

Tästä seuraa voimakas lämpötilan lasku, joka estetään päästämällä Marsin ilmakehään CFC-kaasuja, samaa tavaraa, jolla on maapallolla hyvin paha maine otsonin tuhoajana.



Satojen vuosien projekti


Hiilidioksidin vähentämiseksi CFC-kaasuja joudutaan laskemaan 1,5 miljardia tonnia ja kaasutus uudistetaan 300 vuoden välein. Kaasuja ei edes tarvitse kuljettaa maapallolta, vaan ne voidaan valmistaa Marsin aineksista automaattitehtaiden avulla.

Yllättävintä Marsin käsittelyssä on ensimmäisen vaiheen helppous ja nopeus. Hiilidioksidi saadaan Marsin sorasta ja pinnasta napojen ylle sijoitettujen jättipeilien avulla tai kaasuttamalla.

Tarvittava energiamäärä on noin miljoona joulea neliökilometriä kohti. Mac Kayn mukaan tavoite on mahdollista saavuttaa noin 200 vuoden aikana. Tällöin kaasukehän tiheys olisi arvossa, jolloin lämpeneminen alkaisi. Ekosysteemi pysyisi kasassa tuhansia vuosia.

Jotta jokin siirtokuntasukupolvi näkisi merien lainehtivan, jokien virtaavan ja tasankojen viheriöivän Marsissa, siihen menisi Mac Kayn mukaan alkuvaiheesta noin 100 000 vuotta.

Nasaa on myös moitittu laskelmien tekemisestä.

Laskelmat perustuvat osin Auringon kehitykseen. Aurinko kuumenee miljardin vuoden kuluttua ja vanhentuessaan paisuu punaiseksi jättiläistähdeksi laajentuen Maan radan tuntumaan.

Marsin käyttöönotossa törmätään myös universaaliseen eettiseen kysymykseen: mikä oikeus ihmiskunnalla olisi ottaa käyttöön planeetta, jossa olisi oma mikrotason maailma, johon meillä ei olisi sidonnaisuutta.

Marsin keinotekoinen muuttaminen olisi universaalinen ympäristörikos.

Lähetä kuva, video tai juttuvinkki viestinä puhelimellasi numeroon 13222 tai käytä lomaketta.

Mainos
Ads by Google
Mainos
Mainos
Mainos
Uusimmat » | Luonto Down Up
Mainos
stats-image
Takaisin ylös