Posion ja Ranuan kuntien rajalla sijaitseva Korouoma on mainio viikonloppuvaelluskohde. Paikoin yli sata metriä syvänä se on Suomen syvimpiä rotkolaaksoja. Normaalikuntoinen kävelee tämän hyvin luonnoltaan vaihtelevan ja kulttuurihistorialtaan mielenkiintoisen 30 kilometrin reitin läpi kahdessa päivässä.
Laavuja rotkossa on 14, ja ne on kätketty maastoon mallikkaasti kauniille paikoille. Auton voi jättää esimerkiksi Korouoman eteläpäähän Salmijärvelle ja mennä paikallistaksilla reitin pohjoispäähän Koivukönkäälle.
Aloitamme vaelluksen Koivukönkäältä kauniissa syyssäässä. Heti lähtöpaikalla on puhdas lähdepuro, josta saamme juomavettä pulloihimme. Pian vastassamme on Kurttajoki ja Koivukönkään vesiputous, silta sekä laavu havumetsän keskellä.
Laskeudumme rotkon pohjalle, missä jylhät kallioseinämät nousevat eteemme. Ylitämme aapasuon pitkospuita pitkin ja kohtaamme Korojoen mutkaisen uoman rehevässä lehtometsässä.
Pirunkirkon graniittilouhikon jälkeen reitti haarautuu. Pitkät ja hien nostattavat puuportaat nousevat noin sata metriä rotkon reunalla. Yläkautta kiertävä reitti, Erauspojan polku, on vaativa, mutta ehdottomasti kaiken vaivannäön arvoinen.
Julmakalliolla on näköalalaavu, nuotiopaikka ja halkovaja jyrkänteen huipulla. Täältä alkaa huima osuus kun polku kulkee louhikkoista rinteen reunaa kuin kapealla hyllyllä. Pätkä vaatisi lisää pitkoksia.
Korouomassa on runsaasti mustikkaa ja puolukkaa. Näemme venäläisen pariskunnan marjastamassa ja ämpärit täynnään sinistä mummon piirakkamarjaa.
Kirkasvetinen ja lempeästi virtaava Korojoki kiemurtelee aarniometsän uumenissa ja kuljettaa hiekkaa, joka liettyy pieniksi dyyneiksi mutkiin. Kaksi maakotkaa liitelee kallioseinämän nousuvirtauksessa. Saukkovaaran liittymätieltä on matkaa vain kilometri Kanjonilaavuille. Siksi paikalla onkin lapsiperheitä viikonloppupiknikillä.
Puolikesyt Kuukkelit pyrähtelevät oksalta toiselle. Käymme vilkaisemassa "jääputousta". Talvisin mahtava jääseinä muodostuu kalliojyrkänteelle, mutta nyt siinä on vain toinen pirunkirkko. Portaat nousevat Piippukallion näköalaterassille, josta avautuu Korouoman laajin näköala. Joki on alhaalla vihreässä syvyydessä kuin kirkasta serpentiiniä.
Piippukallion jälkeen maasto muuttuu. Nousemme korkealle soraharjulle, jonka jääkauden aikainen joki on kerrostanut. Ohitamme vanhoja latoja Niittykallion tulvaniityllä, jota niitettiin vuoteen 1953 asti. Sen jälkeen niitty toimi lammaslaitumena 1980-luvulle saakka.
Joen kivikkoisessa kaulassa on vanha, paksuista hirsistä rakennettu uittoränni vuodelta 1933. Sen vedessä makaava puupohja on yllättävän hyvin säilynyt. Rännejä rakennettiin joen vaikeisiin kohtiin uiton helpottamiseksi.
Seuraava tulvaniitty - Niittykoro - on raivattu todennäköisesti 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Sitä alettiin hoitaa uudestaan 2001. Puustoa raivataan niityltä vaiheittain ja avoin alue niitetään ja haravoidaan vuosittain. Määtän niityllä latoon on säilötty heinää.
Päätämme päivän patikoinnin Pajupuron tuvalle reitin keskipisteessä. Karun askeettisessa majassa on makuulaverit kuudelle ja kamiina. Maanantain vastaisena yönä saamme tupaan yksinoikeuden. Kirjasta luemme, että edellisenä yönä tupa on ollut täynnä.
Rotko on leveimmillään noin 500 metriä. Polku kulkee tasaisella, hienolla mäntykankaalla, jota kelot koristavat. Porot luikkivat pakoon. Kun edessä näkyy kirkas veden hohde, olemme suurenmoisen erämaajärvialueen alussa. Koivulammen rannassa laavu on pystytetty luonnon kauniille kannakselle. Koronlatvajärvi avautuu upeasti vedestä kohoavalta kalliojyrkänteeltä.
Jyrkkä nousu tuo meidät korkean harjun kivikkoiselle laelle. Polku kulkee noin 60 metriä Aimojärven pinnan yläpuolella. Järvessä on pieni saarikin.
Seuraava laavu on puron äärellä. Polun molemmin puolin on järviä, jotka seuraavat toinen toistaan. Kuulean päivätupa on Iso-Kuulean järven rannalla. Salmijärven hiekkarannalle on pystytetty pieni pukusuoja, ja vesiin on istutettu kalaa. Perhomies nappaa ison taimenen Lastenlammesta, vain 200 metriä ennen reitin loppupistettä, Lapiosalmea.