Luonto

Mainos

Pienet kielet ovat katoamassa maailmasta

Vieraita kirjaimia. Monilta vähemmistökieliltä puuttuu oikeinkirjoitusoppi. KUVA: Jukka Laurimo
Luonto 31.10.2004 0:00
Jukka Laurimo
Jopa yhdeksän kymmenestä nykykielestä on vaarassa kadota tällä vuosisadalla. Suojelutoimenpiteitä tarvitaan, sillä uusi tekniikka ja globalisaatiokehitys ovat nopeuttaneet prosessia.

Tänä syksynä kuoli viimeinen elossa ollut nushu-kielen puhuja Yang Huanyi Kiinan eteläosissa. Uhanalaisten kielten joukossa nushu oli tavallistakin poikkeuksellisempi sen takia, että se oli ainoa tunnettu pelkästään naisten käyttämä kieli.

Tutkijat keräävät nyt nushun kirjoitusmerkkejä tuoreilta raunioilta, mutta nushun elvyttämiseksi ei ole enää juuri mitään tehtävissä. Vahinko on paitsi korjaamaton, myös korvaamaton, sillä kielet ovat olennainen osa ihmiskunnan yhteistä perintöä.

Samanlaisia pikku-uutisia on kuluvalla vuosisadalla tiedossa entistä useammin, mikäli Unescon varoituksiin on uskomista. YK-järjestön tukeman Kulttuurien Forum 2004 -tapahtuman yhteydessä pidetyn Voices-näyttelyn mukaan kahdessa viikossa katoaa yksi kieli. Tulevaisuudessa tahti kiihtyy, sillä jopa puolet kaikista kielistä on luokiteltu uhanalaisiksi.

Kielten määrä voi supistua kymmenesosaan nykyisestä, sillä 95 prosenttia kaikista kielistä puhuu vain neljä prosenttia maailman väestöstä.

Kielten kirjo on hämmästyttävä: tällä hetkellä niitä arvellaan olevan yli 5 000. Maailman väestömäärä on hieman yli kuusi miljardia, joten keskikokoisessa kieliryhmässä on noin 800 000 ihmistä. Keskikokoisia ryhmiä on vähän, sillä suuntaus on kohti maailmankieliä.

Noin puolet maailman väestöstä puhuu jotakin kymmenestä suurimmasta kielestä. Kärjessä on mandariinikiina, ja toiselle sijalle on joidenkin arvioiden mukaan noussut englannin ohittanut espanja. Luettelon täydentävät arabi, ranska, bengali, hindu, venäjä, japani ja saksa.

Kielillä on muutamia mielenkiintoisia yhtymäkohtia kasveihin. Kummankaan todellista määrää ei tiedä kukaan, ja jos perinnön jatkajia ei löydy riittävästi, ne yksinkertaisesti lakastuvat pois. Lisäksi kasvit ja kielet keskittyvät samoille alueille. Trooppisella vyöhykkeellä, missä biodiversiteetti on runsainta, puhutaan suurinta osaa kielistä.

Yli puolet kaikista kielistä mahtuu vain kahdeksaan maahan. Yksin Papua-Uusi-Guineassa niitä on yli 800. Indonesiassa, Nigeriassa, Intiassa, Meksikossa, Kamerumissa, Australiassa ja Brasiliassa tunnetaan yhteensä lähes 3 000 eri kieltä.



Vanhoja ja uusia uhkia


Perinteisen elinkeinon katoaminen vie alkuperäiskansoilta niiden oman kulttuurin ja kielen. Köyhyys ja siirtolaisuus heikentävät vähemmistöjä, ja niiden jäsenet vaihtavat paremman tulevaisuuden toivossa valtakieliin. Esimerkiksi nushua puhuneen Yang Huanyin tyttäret opettelivat mandariinikiinaa. Suurissa muutoksissa kielen arvostus on vaarassa kadota jopa sen omien puhujien joukossa.

Kolonialismi on perinteinen maailmankielen synnyttäjä. Siirtomaa-ajat jättivät 125 maata, joissa puhutaan joko englantia, espanjaa, ranskaa tai arabiaa. Nykyaika on tuonut tullessaan uudenlaisia uhkia, sillä uusi teknologia on omiaan kasvattamaan eriarvoisuutta.

Esimerkiksi internetin käyttäjiä on vain noin 9,5 prosenttia maailman väestöstä. Joukkoviestintää voi satelliittilähetyksinä seurata noin 80 eri kielellä. Englanniksi on 1 563 taivaskanavaa, ruotsiksi 28, ylivoimaisesti suurimmalle osalle on tarjolla vain taustakohinaa.

Alikehittyneet maat ovat varautuneet huonosti maailmantalouden yhdentymiseen. Esimerkiksi Papua-Uusi-Guineassa lukutaitoisia on vain 30-40 prosenttia kansasta. Joissakin Afrikan maissa kuten Nigeriassa tilanne on vieläkin huonompi. Eikä lukeminenkaan auta, jos omalla kielellä ei ole kielioppia. Esimerkiksi Afrikassa noin 80 prosentilla kielistä tilanne on juuri tämä.



Kansallisvaltio ei riitä


Edes kansallisvaltiosta ei ole kielten pelastajaksi. Valtio nostaa yhden, mutta nujertaa siinä samalla kymmenen muuta vähemmistöä. Ja maita on vähän, kieliä paljon. Vain 15 prosenttia valtioista on virallisesti kaksi- tai useampikielisiä.

"Valtiokoneistojen pakkotoimet jatkuvat suuressa osassa maailmaa täydellä teholla", sanoo Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen laitoksen dosentti Tapani Salminen.

Salmisen mukaan viime aikoina koettu alueellisuuden ja paikallisuuden nousu murrebuumeineen on lähinnä näennäistä. Euroopassa siitä on muutamia myönteisiä poikkeuksia, mutta muuten kehitys on kahtiajakoista.

Muutamat vähemmistöt ovat onnistuneet parantamaan asemaansa, mutta todella uhanalaisten tilanne on entisestään heikentynyt.

Kieliperinteen vaalimiseen on herätty suhteellisen myöhään. Vähemmistökielien tilanne on noussut laajemmin esille vasta 1990-luvulla. Unescon yleiskokous käynnisti projektin kielten puolesta vuonna 1993, ja samana vuonna laadittiin Uhanalaisten kielten punainen kirja.

Äidinkielen ja valtakielen opettaminen yhdessä on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi kielten siirtämiseksi nuorille sukupolville.

Tapani Salmisen mukaan kaksikielisyyttä on monenlaista. Hyvänlaatuista on sellainen, jossa vähemmistö ja valtaväestö kohtaavat siten, että molempien kielillä on oma käyttönsä, oma funktionsa:

Pelastuskeinoksi riittää usein se, että vähemmistölle annetaan tilaisuus oman kielen käyttämiseen.

Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
MAINOS
Mainos

Kommentoi

Mainos
Mainos

Uutisvirta

Mainos

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Lapsella kaksi äitiä ?

182 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Sipilän mahdoton työllisyystavoite toteutuu !

Juuri oli mediassa kerrottu: Kun työnhakija on töissä 1h/ viikko, työttömyys on historiaa hänen kohdallaan! Eläköön hal... Lue lisää...
Hyvin menee, mutta m...

Jari ja sarjakuvat

Jari

22.2.

Naapurit

22.2.
Mainos
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image