Ensimmäiseen potilaaseen ei yleensä kiinnitetty suurta huomiota. Ensi oire oli tympeä, tasainen päänsärky ja silmien polttelu. Seuraavaksi iski horkka, kuume nousi äkisti eivätkä mitkään peitteet saaneet potilasta lämpimäksi.

Syvään uneen vajoavaa potilasta ahdistivat harhat ja painajaiset. Lihassäryt muuttuivat sietämättömäksi. Hengitys vaikeutui, jalat tummuivat mustiksi ja kasvot sinertyivät. Potilas alkoi yskiä verta ja vaahtoavaa sylkeä ja lopulta hän henkeä haukkoen tukehtui.

Nopeimmillaan tauti tappoi muutamassa tunnissa ensi oireista. Ruumiinavaus paljasti lääkäreille tutuksi tulevan ilmiön; keuhkot olivat täyttyneet punertavasta nesteestä ja muistuttivat ulkoisesti lähinnä maksaa. Jos potilas selvisi taudin ensi hyökkäyksestä, kuumeilu vuoteenomana jatkui viikkokausia, jolloin uhkasivat jälkitaudit, ennen kaikkea sydäntulehdus ja keuhkokuume.

Murhaavaa jälkeä


Tauti levisi maailmanlaajuiseksi epidemiaksi, pandemiaksi, loppuvuonna 1918 ja sen jälki oli murhaavaa. Pelkästään Intiassa arvellaan jopa 20 miljoonan kuolleen. Kokonaisia eskimokyliä pyyhkiytyi olemattomiin, Länsi-Samoalla kuoli kahdessa kuukaudessa viidennes väestöstä. Yhdysvalloissa kuoli puolessa vuodessa 500 000 ihmistä ja elinikäennuste romahti 12 vuodella. Espanjantaudin tutkija Eila Linnanmäki on arvioinut sen tappaneen Suomessa 20 000 ihmistä.

Infektiotautien normaalista vaikutuksesta poiketen kuolleista suurin osa oli terveitä aikuisia. Taudin hyökkäys oli niin voimakas, ettei potilaan peruskunnolla ja yleisellä terveydellä näyttänyt olevan ensivaiheen kuolleisuuteen vaikutusta.

Tauti tappoi enemmän ihmisiä kuin mikään muu tauti samassa ajassa ihmiskunnan koko historian aikana. Arviot uhrien määrästä vaihtelevat 20-100 miljoonaan, 40-50 miljoonaa pidetään todennäköisimpänä. Vitsaus oli influenssa, kansanomaisesti nuha.

Mikä se oli?


Vaikka espanjantauti jätti hirveän jäljen, se painui melkein unohduksiin. Se liittyi ihmisten muistoissa sota-ajan kauheuksiin ja hiljalleen häipyi. Vuosisadan mittaan hurjia loikkia ottanut moderni lääketiede ei kiinnittänyt huomiota vuosisadan alun tautiin ja jopa lääketieteen opetuksessa siitä ei kerrottu mitään.

Tappajaflunssaa on pidetty maailman historian ensimmäisenä aitona pandemiana. Sitä seurasivat aasialainen 1957 (1 000 000 kuollutta) ja hongkongilainen 1968 (700 000 kuollutta). Koska kuolleisuus jäi niin paljon alemmaksi, lääketieteen katsottiin saaneen yliotteen tappajasta.

1970-luvulla unohtunut tappaja tuli uudelleen tietoisuuteen. Kehittynyt tutkimus toi uutta tietoa influenssavirusten leviämisestä ja tuli ilmeiseksi, että rajut influenssapandemiat ovat tavalla tai toisella tekemisissä lintu- ja sikainfluenssien kanssa. Influenssavirus esiintyy ihmisissä, linnuissa ja sioissa. Kullakin on omat viruskantansa.

Kuitenkin toisinaan yhden lajin flunssa voi hypätä lajista toiseen. Parhaassa - eli pahimmassa - tapauksessa esimerkiksi sika saa yhtäaikaa tartuntana kaikkien kolmen lajin virukset. Äärimmäisen mutatoituva flunssavirus voi nopeasti vaihtaa osia genomistaan muiden virusten kanssa ja luoda kokonaan uuden erikoisen yhdistelmän. Tämä uusi influenssa voi ihmiseen siirtyessään osoittautua erittäin tarttuvaksi ja tappavaksi.

Juuri näin näyttää käyneen espanjantaudin kohdalla. Ikiroutaan Alaskassa haudatuista ruumiista erotettu viruksen RNA osoitti että se oli sukua sekä sikojen että lintujen viruksille.

Toukokuun alussa 1997 kolmivuotias hongkongilainen pikkupoika sairastui nuhaan. Muutamassa päivässä hänelle kehittyi vakava keuhkokuume ja Reyen syndrooma. Huolimatta lääkäreiden ponnisteluista hän kuoli parissa päivässä. Näytteitä lähetettiin ympäri maailmaa virologeille analysoitaviksi. Työ osoittautui vaativaksi ja taudinaiheuttaja tunnistettiin syyskuussa. Virus oli tyyppiä H5N1 ja tieto sai hälytyskellot soimaan tutkimuslaboratorioissa ympäri maailmaa.

Tauti oli lintuinfluenssa, eikä sitä ollut tavattu koskaan ihmisissä. Tapaus näytti kuitenkin yksittäiseltä, ja tilanteen katsottiin olevan ohi. Marraskuun alussa alkoi kuitenkin tapahtua. Kahdessa kuukaudessa ilmestyi lukuisia uusia tapauksia. Joulukuun loppuun mennessä tautiin oli sairastunut 18 ihmistä ja kuolleisuus oli 40 prosenttia. Ainoa lohtu oli tieto ettei tauti tarttunut ihmisestä toiseen, vaan ainoastaan linnusta ihmiseen.

Tämä tarkoitti sitä, että virukselle jokainen tartunta ihmiseen oli umpikuja ja itsemurha. Se oli siten erittäin suuressa evoluutiopaineessa ja "etsi" kiivaasti tietä eteenpäin, tartuntamekanismia ihmisestä toiseen. Virologeille vaihtoehto, että erittäin tappava influenssa mutatoituisi ihmisestä ihmiseen tarttuvaksi, oli painajainen. Tartuntalähde oli löydettävä.

Lopulta se löytyi kaupungin lintutoreilta. H5N1 esiintyi alueellisena epidemiana toreilla myytävissä kanoissa. Perinteinen kiinalainen keittiö käyttää paljon linnunlihaa ja linnut ostetaan kotiin usein elävänä; ja lintuja oli paljon, hyvin paljon.

Ratkaisu oli raju. Lyhyen harkinnan jälkeen kaikki saaren ravinnoksi tarkoitettu siipikarja päätettiin tappaa. Joukkoteurastus aloitettiin 29.12. Kahdessa päivässä 1,2 miljoonaa kanaa, ankkaa, kyyhkystä, viiriäistä ja hanhea menetti päänsä, kaasutettiin tai surmattiin muilla keinoilla. Raadot hävitettiin polttamalla tai hautaamalla. Elävien lintujen kauppa ja maahantuonti mantereelta kiellettiin kuukaudeksi.

Tartunnat loppuivat siihen. H5N1 hävisi näköpiiristä. Operaatiota on sanottu liioitelluksi, mutta useiden asiantuntijoiden mukaan tartuntojen määrän koko ajan kasvaessa muuta vaihtoehtoa ei ollut, ja sillä pelastettiin todennäköisesti 100 miljoonan ihmisen henki.

Se on tulossa


Australialainen virologi ja flunssan lääkehoidon tutkija Graeme Laver on todennut seuraavan pahan influenssapandemian mahdollisuudesta: "Se on kuin San Franciscon maanjäristys, me tiedämme sen tulevan."

Ajatus uudesta espanjantaudista on pelottava. Antibiootit tehoavat vain influenssan jälkitauteihin, viruksia itseään vastaan ne ovat tehottomia. Aikaan jolloin valtameret ylitettiin höyrylaivoilla, espanjantauti pyyhkäisi nopeasti maailman ympäri jättäen ennen näkemättömän kuolleiden vanan jälkeensä. Mitä se tekisi suihkukoneiden yhdistämässä globalisoituneessa maailmassa?

Influenssaan voidaan kehittää rokote. Ensin virus pitää kuitenkin tunnistaa, ja sen jälkeen sen vasta-aineita voidaan ruveta viljelemään kananmunissa. Ennen kuin rokotteita on laajalti saatavissa, on kulunut 3-4 kuukautta. Tänä aikana erittäin tarttuva ja tappava tauti olisi ehtinyt ylittämään kaikki valtameret. Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että ainoa keino suojautua sitä vastaan on olla koko ajan valmiina.

Keskeinen huomio kohdistuu kaukoitään, missä ihmiset linnut ja siat elävät tiiviissä kontaktissa keskenään. Käytännössä varmin keino on eläintautien valvonta. Eläinlääkärien on kiinnitettävä erityistä huomiota sikojen ja lintujen flunssaepidemioihin ja raportoitava niistä WHO:lle ja muille organisaatioille.

Tiivistynyt valvonta onkin tuottanut tulosta. Pelottava H5N1 on löytynyt toistuvasti ravintolinnuista Kiinassa, Koreassa ja Hongkongissa. Ennakointi voi antaa aikaa rokotteen kehittämiseen.

Ajatus koko maailman väestön rokottamisesta on kuitenkin mahdoton. Monilla mailla ei ole edes taloudellisia edellytyksiä tai infrastruktuuria siihen. Ja voitaisiinko rokotteita tuottaa nopeasti edes niiden maiden suojaamiseen, jotka siihen kykenisivät?

USA:n tartuntatautien valvonta- ja torjuntavirasto CDC arveli vuonna 1999, että huolimatta nykyaikaisesta lääketieteestä ja varotoimista uusi espanjantaudin kaltainen epidemia voisi tappaa Yhdysvalloissa yksin jopa 200 000 ihmistä.

Uusi influenssa voi tartuntatavaltaan ja -nopeudeltaan olla uudenlainen ja siihen varautuminen vaikeaa. Espanjantaudinkin tartuntamekanismeissa on edelleen selittämättömiä piirteitä, eikä syytä sen ensi vaiheen tappavuuteen tiedetä.

Ainoa mikä uuden influenssapandemian suhteen on varmaa, on se, että se tulee.