Lutikoiden eli seinäluteiden määrä on lisääntynyt jälleen pitkän tauon jälkeen. Havainnoista on ilmoitettu jonkin verran Oulun yliopiston eläinmuseoon, mutta erityisesti niitä kirjataan terveys- ja lääkärikeskuksissa, kun ihmiset hakevat apua puremista saamiinsa oireisiin.
"Luteita on noin 500 lajia, mutta juuri lutikka on se, joka imee verta ja aiheuttaa harmia ihmiselle", muistuttaa eläinmuseon intendentti, dosentti Juhani Itämies.
Pahin Itämiehen näkemä tapaus oli viime syksynä, kun nuoren naisen jalat olivat täynnä ihottumaa, ja sitä oli myös muualla kehossa.
Itämies toteaa, että keskeisin syy lutikoiden lisääntymiselle on ollut matkailun huikea lisääntyminen. "Nykyään on muotia koluta kaiken karvaisia paikkoja jopa vähin rahoin. Lutikat pesiytyvät huomaamattomasti matkatavaroihin ja pääsevät niiden mukana asuinrakennuksiin."
Sen lisäksi, että veijarit matkaavat passitta rajan yli, ne ovat tulleet vastustuskykyisiksi tietyille myrkyille.
"Myös kesämökeillä lutikoiden määrä on lisääntynyt. Peruslämpöjä pidetään nykyään monilla mökeillä talven yli, mikä parantaa otusten selviämisen mahdollisuuksia. Joskus kysymyksessä saattaa olla pääskysen riesana oleva ludelaji, mutta nekin voivat tilapäisesti pistää ihmistä", Itämies toteaa.
Useimmiten lutikan pistot aiheuttavat allergisia reaktioita ja kuumetta. Ihon syyhyäminen voi olla lähes sietämätöntä. Puremiin auttavat normaalitapauksessa hydrokortisonivoiteet, pahemmissa tapauksissa on turvauduttava järeämpiin lääkkeisiin.
"Tärkeintä olisi ymmärtää mahdollisimman nopeasti se, että kyse on lutikasta. Lutikkaa ja kirppua on vaikea erottaa toisistaan, mutta hyvä nyrkkisääntö on, että lutikka on isompi kuin kirppu. Jos iho kutisee ja pieniä otuksia ilmestyy yöllä vuoteisiin, merkit ovat selvät", Itämies sanoo.
Lutikka on sitkeä seuralainen. Ahmaistuaan öisen veriateriansa se painuu vikkelästi piiloon talon pieniin rakosiin, sänkyihin, patjoihin, listojen tai tapettien alle. Kaiken lisäksi lutikka tulee jopa kahdeksan kuukautta toimeen ilman veriateriaa. Lutikka lisääntyy munimalla, ja myös sen toukat imevät verta. Yhden lutikan elinikä on jopa useita vuosia.
Jos huomaa asuntoonsa päässeen epämääräisiä vierailijoita, on aluksi varmistettava, että kysymyksessä on todella lutikka. "Yleensä löydetään otuksen nahka, toukka tai aikuinen yksilö. Lutikka piileksii, kun taas kirppu jää yleensä pyörimään sänkyyn tai iholle", Itämies selvittää. Lutikan voi tunnistaa myös vuodevaatteisiin jääneistä tummista ulosteläikistä sekä pahasta ja imelästä hajusta.
"Kaikki sängyt ja patjat on poistettava ja myrkytettävä. Se on tehtävä kerralla kunnolla, sillä pitkittyessään tilanne vain pahenee. Erityisen vaikeassa tapauksessa asiaan kannattaa panostaa hieman rahaakin ja kääntyä ´ammattitappajien´ puoleen", Itämies veistelee.
Viime aikoina ovat kotisirkka ja torakoihin lukeutuva russakka myös lisääntyneet. Syy löytyy tässäkin tapauksessa matkailusta.
Ruuat ovat nykyisin tiiviisti pakattuja, mutta mikäli russakat pääsevät elintarvikkeisiin käsiksi, ollaan pulassa. "Syödessään ne ulostavat ja sylkevät ruokiin. Erittyneiden bakteerien välityksellä ne aiheuttavat ihmisille erilaisia oireita", Itämies toteaa.
