Kuivuus on syömässä satoa maailman keskeisillä viljelyalueilla. Tutkijat pelkäävät ilmastomuutoksen näivettävän maapallon aurinkovyöhykkeen maataloutta, samalla kun pohjoiset alueet hyötyvät lämpenemisestä. Pohjoisen hyöty ei silti korvaa etelän menetyksiä, mikä uhkaa nostaa ruuan maailmanmarkkinahintaa.
Luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija Tuuli Kaskinen muistuttaa, että maailman maatalousorganisaatio FAO on esittänyt äärimmäisen huolensa ilmastomuutoksen seurauksista niin maataloudelle kuin metsillekin. Muutoksen suunta vaikuttaa ilmiselvältä.
"Mikäli ilmastomuutos etenee nykyiseen tapaan, kuivuudesta johtuvat satomenetykset etelässä tulevat olemaan massiivisia. Pohjoisten alueitten maatalous on jo nyt niin tehokasta, että sen tehostumisen on vaikea nähdä korvaavan menetyksiä. Vaikka kasvu lisääntyisi, satojen on vaikea uskoa paranevan monikertaisiksi", Kaskinen sanoo.
Mielenkiintoinen kysymys onkin, kuinka ilmastomuutos tulee jo lähivuosina näkymään ruuan maailmanmarkkinahinnassa. Tai näkyykö maailman kuivuminen hinnoissa jo nyt.
Kuivuus tulee vastaan jo varsin usein sekä pelloilla että uutisissa. Kuivuus piinaa muun muassa Australiaa, missä vettä ei enää riitä maataloudelle elintärkeään keinokasteluun. Kiinassa veden puute koettelee erityisesti maan keski- ja pohjoisosien peltoja. Kuivuus johtuu paitsi vähäisistä sateista, myös korkeista lämpötiloista.
Samankaltaisia uutisia on kantautunut USA:n osavaltioista ja Euroopasta. Meillä kuivuus on jo pitkään jäytänyt Etelä-Euroopan maataloutta, mutta nyt ongelmien odotetaan leviävän itään ja pohjoiseen.
Maailman kuivuvilla alueilla syntyy olennainen osa maailmassa tuotetusta ruuasta satojen mennessä sekä kotitarpeisiin että maailmanmarkkinoille.
Alueiden tehomaatalous perustuu tyypillisesti keinokasteluun, jonka avulla tuotantoa on saatu vietyä viljelyn äärialueille. Kastelun loppuminen johtaa helposti eroosioon ja aavikoitumiseen ja näiden kautta palautumattomiin muutoksiin. Ilmastomuutoksen odotetaan kuitenkin myös parantavan satoja joillain alueilla. Oletettuja hyötyjiä ovat pohjoiset alueet, esimerkiksi Venäjä ja Kanada.
Maailmanlaajuisia näkymiä ei paranna se, että uutta viljelyskelpoista maata on vaikea tuottaa merkittävässä mittakaavassa lisää.
Energian viljely on samalla kilpailemassa entistä tehokkaammin tuottavista peltohehtaareista. Bioenergiaan kohdistuviin odotuksiin vastaaminen edellyttäisi energiakasvien tuottamista todella laajoilla alueilla.
Asiantuntija Tuuli Kaskisen mukaan ruuan ja energian kilpailutilannetta voitaisiin helpottaa jalostamalla kokonaan uusia energiakasveja. Myös vain paikallisesti tunnettuja kasvilajeja voitaisiin hyödyntää laajemmin.
"Paikallisesti tunnettujen energiakasvien hehtaarisadot ovat tyypillisesti pienempiä kuin yleisesti tunnettujen viljelykasvien. Paikalliset kasvit menestyvät kuitenkin usein myös suolaisilla tai kuivilla hehtaareilla, jotka jäisivät muuten jättömaaksi."
Yksi esimerkki tällaisista on öljyisiä marjoja tuottava jatropha.
Tuuli Kaskisen mukaan ilmastomuutoksesta seuraavan kuivumisen aikataulua on vaikea arvioida. Hän toteaa tiedeyhteisön joutuneen rukkaamaan jo moneen otteeseen arvioitaan ilmastomuutoksen etenemisestä. Suunta on ollut aina sama, muutosten nopeus ja rajuus on ollut aina odotetun haarukan yläpäässä tai kokonaan sen ulkopuolella.
Hyvä esimerkki tästä on muun muassa Grönlannin sulamisprosessi. "Vielä muutama vuosi sitten puhuttiin tuhannen vuoden aikajaksoista, nyt muutamasta sadasta vuodesta.", Kaskinen toteaa.
Nyt tiedeyhteisössä ihmetellään sitä, miksi säähän liittyviä ennätyksiä on syntynyt niin paljon jo viimeisten kymmenen vuoden aikana. Mallien mukaanhan muutoksen pitäisi alkaa näkyä "keittiön ikkunasta" vasta kuluvan satavuotiskauden lopulla.
"Tilastollisesti kerran tuhannessa vuodessa esiintyvä kuivuus, keskilämpötila tai muu sellainen mahtuu periaatteessa luonnolliseen vaihteluväliin. Tällaisia ei kuitenkaan pitäisi ilmetä ryppäänä yhden kymmenvuotiskauden aikana."
Tuuli Kaskinen sanoo, että ilmastomuutoksesta tiedetään vieläkin varsin vähän. Kuivuuden lisääntyminen ja sateitten uudenlainen jaksottuminen on samalla hyvä esimerkki ilmiöstä, joka voi edetä pitkälle ennen kuin suuri yleisö kiinnostuu asiasta.
"Arkisen hyvinvoinnin ja kansantalouden kannalta olennaisimmat muutokset etenevät usein huomaamattomasti. Viljelyalueitten kuivuminen on hyvä esimerkki erittäin merkittävästä prosessista, joka ei herätä lainkaan samanlaista mediahuomiota kuin esimerkiksi megamittakaavan myrsky tai tuhoisa tulva."
