Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuhoa kylväneen influenssan, espanjantaudin aiheuttanut virus elää edelleen. Arviolta jopa 50 miljoonan ihmisen hengen vaatineen viruksen geenien dna on selvillä. Virus on herätetty henkiin laboratorio-oloissa, sotilaallisissa tietenkin.
Lähes 90 vuotta sitten riehuneen viruksen henkiinherättämisellä on jo yli puolivuosisatainen historia. Ruotsissa lääketiedettä opiskellut Johan Hultin lähti vuonna 1950 siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin, jossa jatkoi opintojaan Iowan yliopistossa.
Mikrobiologian alalta väitöskirjaa valmistellut nuori ruotsalainen sai eräältä opettajaltaan kuulla, että espanjantauti oli Pohjois-Amerikassa ulottunut napapiirin pohjoispuolelle. Siellä virus oli mahdollisesti säilynyt ikijäähän haudattujen uhrien ruumiissa.
Hultinin tutkimusmatka Beringin salmen rannalla sijaitsevaan Brevig Missionin eskimokylään tuotti luvan hautojen avaamiseen ja näytteiden ottoon.
Johan Hultin otti näytteet Espanjan taudin ensimmäisessä vaiheessa kuolleista, mutta ei 1950-luvun alun tekniikalla pystynyt herättämään henkiin viime vuosisadan pahinta tappajaa.
Nykyisin eläkkeellä olevan Johan Hultinin tutkimukset olivat lähtökohtana, kun Yhdysvaltain armeijan patologisen instituutin (Armed Forces Institute of Patholgy, AFIP) johtaja Jeffrey Taubenberger aloitti kymmenen vuotta sitten saman espanjantautiviruksen metsästyksen.
Ruotsalaisen Hultinin tavoin myös Taubenberger etsi näytteitä pandemian ensimmäiseen vaiheeseen kuolleista sotilaista.
Molekyylipatologi Jeffrey Taubenberger onnistui eristämään tappajaviruksen kahdesta näytteestä. Huonokuntoisesta viruksesta pystyttiin nykytekniikalla lukemaan osa sen dna-ketjusta.
"Vuoden 1918 viruksen alkuperän ja poikkeuksellisen tappavuuden ymmärtäminen voi auttaa meitä suojautumaan tulevaisuudessa pandemisiksi muuttuvista influenssoista", kirjoitti patologisen instituutin johtaja Taubenberger julkaistessaan tutkimustuloksensa Science-lehdessä maaliskuussa 1997.
Julkaistu tutkimus sai 73-vuotiaan Hultinin palaamaan Brevig Mansioniin. Omin varoin Alaskaan matkannut Hultin toimitti uudet näytteensä Taubenbergerille AFIP:iin.
"Kymmenen päivää myöhemmin Taubenberger soitti minulle ja sanoi: Meillä on virus. Olin odottanut noita sanoja 50 vuotta", muisteli Hultin New York Timesissa tämän vuoden tammikuussa.
Uusista näytteistä ei löytynyt kokonaista virusta, mutta säilyneiden dna-ketjun osasten avulla Taubenberger on onnistunut selvittämään viruksen rakenteen ja luomaan sen uudelleen sotilaallisessa laboratoriossa kahdeksan vuoden työn jälkeen.
Washingtonin tärkeimpiin, mutta myös salamyhkäisimpiin laitoksiin kuuluvassa AFIP:ssa tehty työ ei ole herättänyt varauksetonta innostusta.
"Mielestäni tätä tutkimusta ei olisi koskaan saanut tehdä", arvioi Rutgersin yliopistossa tutkijana toimiva Richard Ebright.
Tappavuus ei ole kuitenkaan ainoa ongelma.
"Virus on vaarallinen, mikäli se pääsee pakoon laboratoriosta. Vastaavista tapauksista meillä on monta kokemusta", muistutti Nature-lehdessä Barbara Hatch Rosenberg.
Hatch Rosenberg johtaa amerikkalaisten tiedemiesten biologisten aseiden työryhmää.
Eikä espanjantaudin henkiinheräämiseen tarvita edes vuotoa sotilaslaboratorioissa. Taudin geneettinen koodi on löydettävissä julkisista tietokannoista.
"Periaatteessa kuka tahansa voi palkata yhtiön valmistamaan espanjantautiviruksen", varoitti analyytikko Jonathan Tucker.
Analyytikko Tuckerin työpaikkana on washingtonilainen Center of Nonpreliferation Studies.
Myös patologisen instituutin johtaja Jeffrey Taubenberger on myöntänyt vaaran ilmeisyyden.
"Mikäli joku haluaa luoda viruksen uudelleen, on tarvittava teknologia saatavilla", hän sanoo.
