Jännitysnäytelmää näytellään päivittäin Höyhtyällä, kun seitsemäsluokkalainen Aleksiina Koppelo harrastaa kissa-agilityä Pilvin ja perheen toisen kissan Junkun kanssa. Koppelo innostui harrastuksesta pari vuotta sitten, kun hän liittyi Suomen Agilitykissat -yhdistykseen.

"Enemmän saisi olla harrastajia ja kisoja täällä päin", hän miettii. Tällä hetkellä kisoja käydään vain kotipihalla ystävän kanssa keskenään.

Kissa-agility on Suomessa vielä kohtalaisen tuntematonta. Yhdistyksessä on tällä hetkellä noin seitsemänkymmentä jäsentä.

"Harrastajia on toki enemmän, sillä kaikki eivät välttämättä tiedosta harrastavansa juuri kissa-agilityä, eivätkä kaikki harrastajat liity yhdistykseen", pohtii yhdistyksen hallituksen jäsen Päivi Kalmi.

Virallisia agilitykilpailuja järjestetään tällä hetkellä vain kissanäyttelyiden yhteydessä.

"Tämä saattaa karsia etenkin kotikissapuolelta osallistujia, koska he eivät muuten välttämättä tule näyttelyihin."

Agilitykisoissa ohjaajalla on kaksi minuuttia aikaa ohjata kissa pöydällä olevien esteiden yli, läpi tai ali.

Jokaisesta suoritetusta esteestä saa kaksi pistettä, ja vasta pisteiden ollessa tasan aika ratkaisee. Käytettyjä esteitä ovat hyppy-, puomi-, pujottelu-, rengas-, alitus- ja putkiesteet.

"Hankalin este on varmasti putkieste, koska sinne saattaa arka kissa jäädä piiloon makaamaan", Kalmi kertoo.

Juuri näin käy myös Höyhtyällä, kun Koppelo siirtyy harjoittelemaan Pilviä hieman aremman Junkun kanssa. Ruskearaitainen kissa ei paljon välitä huiskasta, vaan se marssii määrätietoisesti putkiesteelle, jonka sisälle tismalleen keskikohtaan se käpertyy piiloon.

"Jos haluaisin lähteä oikeasti kilpailemaan, niin Pilvin kanssa sinne pitäisi mennä", Koppelo nauraa.

Agilityä voi harrastaa niin rotukissojen kuin kotikissojenkin kanssa. Päivi Kalmin mukaan tärkeintä on kissan luonne.

"Kissan täytyy olla aktiivinen, utelias ja osallistuva. Mitä nuorempi kissa on, sitä helpompi se on myös saada kiinnostuneeksi agilitystä tai muusta aktivoinnista", Kalmi sanoo.

Rotukissoista etenkin aktiiviset rodut kuten abessinialaiset, somalit ja itämaiset kissat ovat agilityssä vahvasti edustettuina.

Virallisiin kisoihin osallistumiseen vaikuttaa se, että kisat on järjestetty toistaiseksi kissanäyttelyn yhteydessä eikä niitä pidetä joka näyttelyssä.

Kun kisat sijoittuvat pääosin Etelä-Suomen alueelle ja järjestäjille sopiviin ajankohtiin, saattaa kisakokemus joiltakin kissoilta jäädä väliin välimatkojen takia.

Ilman päivittäistä agilityhetkeä tai muunlaista aktivointia Pilvi ja Junkku ovat Koppelon mielestä selvästi energisempiä. Saman on huomannut myös hänen äitinsä, Sanna-Kaisa Koppelo.

"Silloin ne vetävät rallia niin, että matot ovat rutussa peräseinällä. Mutta tämmöisen agilityhetken jälkeen ne nukkuvat illan rauhallisina", äiti sanoo.

Myös Päivi Kalmi suosittelee omistajille kissan aktivointia kissan oman hyvinvoinnin takia. Aktivointi voi olla juuri agilityä tai vaikkapa sitä, että tuo sisäkissalle puun oksan tai kävyn sisään haisteltavaksi. Myös naksutinkoulutus toimii hyvin kissojen kanssa.

"Minun somalikissani ovat jo oppineet siihen, että jos otan naksuttimen esiin, ne menevät istumaan ja odottamaan. Eniten ongelmia tuottaa se, että ne ovat kaikki niin innoissaan. On vaikeaa tehdä temppua vain yhden kanssa kerrallaan", Kalmi nauraa.