Ruukin maaseutuopistosta maaseutuyrittäjäksi valmistuva Iikka Yrjänä, 19, aikoo jatkaa maatalousalan opiskelua armeijan jälkeen joko Seinäjoen tai Oulun ammattikorkeakoulussa.
"Ajattelin opiskella vielä agrologiksi asti. Pääsykokeet ovat kesäkuussa, ei sinne varmaan niin paljon hakijoita ole, ettenkö pääsisi opiskelemaan."
Tavoitteena on agrologin tutkinnon jälkeen jatkaa Siikajoen Ruukin kylällä sijaitsevan kotitilan pitoa yhdessä velipojan kanssa jo kolmannessa polvessa.
"Maatalouteen täytyy uskoa, vaikka välillä tilanne vähän heikoilta näyttääkin. Eihän sitä koskaan tiedä, mihin suuntaan ne asiat menevät."
Uusiakin suunnitelmia Yrjänän veljeksillä tuntuu jo nyt olevan. Lypsykarjatilalla on tällä hetkellä on 60 lypsävää lehmää, tavoitteena on laajentaa tuotanto ainakin kaksinkertaiseksi.
Maaseutuyrittämisen paras puoli on Yrjänän mielestä työn joustavuus. Voi ihan itse päättää omista tekemisistänsä. "Maatalous on mielestäni sopivasti haasteellista ja monipuolista."
Haasteelliseksi lypsykarjatilan pidon tekee erityisesti se, että tuottajalle tuotteesta maksettavat hinnat ovat tällä hetkellä alhaisia.
Kolme vuotta kestäneen maaseutuyrittäjän tutkinnon suorittamiseen Yrjänä aikoinaan lähti kotitilalta saatujen kokemusten perusteella. Se tuntuu ammattina oikealta. Koulutuksesta on ollut paljon hyötyä.
"Teoriapuolen oppii paremmin koulussa, työpuolen olen oppinut kotona", laskeskelee Yrjänä.
Kolmen viikon työharjoittelujakso isolla ruotsalaisella noin 700 eläimen tilalla Lindköpingin lähellä oli mielenkiintoinen ja antoisa kokemus.
Tilalla oli silloin noin 275 lypsävää lehmää.
"Pieniä eroja suomalaisten ja ruotsalaisten tilojen välillä on, mutta pääpiirteissään työt ovat samanlaisia molemmissa maissa."
Työharjoittelupaikka löytyi maaseutuopiston rehtorin Kirsti Joki-Tokolan kautta. Vuotta aiemmin Yrjänän serkkupoika oli samalla tilalla vastaavanlaisella työharjoittelujaksolla.
