On kolme vuotta siitä, kun haminalaisperhe seisoi ensi kertaa Jongunjärven rannassa. Pudasjärviselle sivukylälle heidät toi vanhan hirsitalon myynti-ilmoitus.
”Yhtenä lokakuisena iltana se sattui silmiin, ja parin päivän päästä ajoimme jo 700 kilometrin päästä taloa katsomaan. Järven hiljainen ranta ja vaaramaisema tekivät heti vaikutuksen”, äiti kertoo.
Puskalan tilalla oli vielä 1980-luvulla asuttu ympärivuotisesti, mutta silti talossa oli vain huussi ja kantovesi. Seuraava omistaja taas oli käyttänyt taloa loma-asuntona. Viisivuotiaan Onnin perhe päätti muuttaa taloon kokonaan, joten remontti olisi välttämätön. Mutta millä tavoin vuonna 1916 rakennettu talo remontoitaisiin lapsiperheen kodiksi pilaamatta sitä?
Aiempaa kotiaan perhe oli remontoinut modernisoiden. Nyt haluttiin vaalia sata vuotta hyvin toimineen talon perusratkaisuja ja pitää rakennus niin yksinkertaisena kuin mahdollista.
Hellävaraisen remontin ohjenuoraksi otettiin muun muassa Panu Kailan kirjoittama Talotohtori-opas. Lisää hyviä neuvoja tarjosi Pora, Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamisen keskus, jonka arkkitehti konsultoi remonttia sähköpostitse maksutta. Kolmas opas olivat talon aikaisemmat asukkaat ja korjaajat, joihin otettiin yhteyttä ennen remontoinnin alkua.
”Saimme hyvän käsityksen siitä, mitä talossa oli tehty. Vanhan hirsitalon rakennustapa on yksinkertainen, joten yllätyksiä ei tullutkaan. Toisin oli edellisessä kodissamme rintamamiestalossa, jossa lattian alta saattoi löytyä ratapölkkyä”, isäntä kuvaa.
Perhettä ei haitannut, että päärakennus oli melkein alkuperäiskunnossa, olihan se terve.
”Tavallaan juoksevan veden puute oli hyvä asia, koska yhtään vesivahinkoa ei ole voinut sattua”, isäntä huomauttaa.
Työhön saatiin avuksi paikallinen kirvesmies, joka sisäisti perheen toiveet. Kertaakaan ei keskusteltu muovimateriaalien tuomisesta taloon.
Kylpyhuone syntyi tilaan, joka lohkaistiin kylmästä porstuasta ja eteisestä. Se rakennettiin huoneeksi huoneen sisään, jotta vanha hirsirakenne ei olisi vaarassa kostua. Pieneen tilaan keskitettiin mukavuudet lämminvesivaraajasta pyykkikoneeseen.
Neljä tulipesää, jotka olivat toimineet vuosikymmeniä, saivat jatkaa työtään, ja lisäksi keittiöön muurattiin uusi puuhella. Nyt iso leivinuuni, puuhella, pönttouuni ja saunan pesä ovat käytössä ja metsän puuta poltetaan pihistelemättä. On päiviä, jolloin tulisijoista nautitaan tekemällä jopa kahdeksat tulet, vaikka lämpiäisi talo kaksillakin.
Tärkeä paikka kaikille on pirtti, joka on hyvä paikka niin seurustelulle kuin vieraiden nukuttamiselle.
”On kuin kirkkoon tulisi”, yksi etelän vieras kommentoi 50 neliömetrin huoneeseen astuessaan.
Arvio osuu lähelle totuutta, sillä pirtissä on vihitty muun muassa yksi nykyisistä naapureista. Toinen taas on kertonut kuluttaneensa pirtissä 1950-luvulla koulunpenkkiä.
Onni ja vanhemmat ovat viihtyneet Puskalassa hyvin, olkoonkin, että lähimpään naapuriin ei huuto kanna ja kylille on parikymmentä kilometriä.
Oikeastaan vain yksi asia äitiä vaivaa:
”Sisällä ei ole juuri mitään säilytystiloja. Olemme korvanneet puutetta ostamalla ja rakentamalla isoja kaappeja.”