Pohjois-Pohjanmaan museon johtaja Ilse Juntikka kiersi vapaa-aikoinaan Oulussa ahkerasti huutokauppoja sekä osto- ja myyntiliikkeitä. 1990-luvun puolivälissä hän löysi eräästä liikkeestä suurikokoisen muotokuvamaalauksen, joka esitti ryhdikästä, keski-ikäistä rouvaa.
Rouvan asun sifonkien ja pitsien yksityiskohtainen kuvaus viittasi 1800-luvun alkupuolen taiteen biedermeier-aikaan, mutta itse mallin olemuksessa on jo aimo annos uuden aikakauden realismia.
Muotokuvan pinnan poikittaiset taitteet kertoivat, että se oli joskus kääritty rullalle. Sitä ennen teos oli irrotettu kehyksistään, siinä taiteilijan signeerauskin lienee leikkautunut pois.
Maalauksen takana oli kehykseen kiinnitetty paperilappu, jonka jo osin häipyneessä suomenkielisessä tekstissä lukee näin: "Taulun epäillään maalanneen venäläinen taidemaalari Makowski. Taulun oletetaan kuvaavan vapaaherratar Nikolaita (omist.. .... Monrepon kartanon)."
Jo 2000-luvun alkupuolella Ilse Juntikka ennakoi eläköitymistään 2009. Juuret vetivät Satakunnan rannikolle, Rauman ja Porin alueelle. Niinpä eläkepäivien asunnoksi löytyi 2005 vanha talo Vanhasta Raumasta, yhdestä Suomen seitsemästä historiallisesta maailmanperintökohteesta.
Yli neljä vuotta Juntikan perhe ajoi kaikki viikonloput Oulusta Raumalle, väliin Turkuun saakka, ja Raumalta Ouluun. Peräkärryssä kulkivat niin kunnostus- ja entisöintitarvikkeet kuin huonekalutkin.
Nyt 2011, kymmenien tuhansien kilometrien ja lähes yhtä monien työtuntien jälkeen, alkaa olla liki valmista.
Kulttuurihistorioitsijan asiantuntemuksella Ilse Juntikka on selvittänyt talon vaiheita 1700-luvun alusta saakka. Asiakirjojen mukaan talo eli kukoistuskauttaan 1800-luvun loppupuolella varakkaan porvarisperheen kotina.
Niinpä tuo aika, jolloin biedermeier ja empire elivät vielä vahvasti, kertaustyylit olivat uusinta uutta ja jugend jo ovenraossa, valikoitui rakennuksen ulko- ja sisätilojen sekä sisustuksen lähtökohdaksi. Perusteelliset piirustuksetkin vuodelta 1884 olivat käytettävissä.
Nyt talokaunottaren uusrenessanssilaudoitus hohtaa empiren keltaisena ja katujulkisivun seitsemän kookasta ikkunaa koristeellisine pielineen valkoisina. Katonreunan puolipyöreät lunetti-ikkunat muistuttavat C.L. Engelin ajan rakennustaiteesta.
Sisällä neljä oviaukkoa avaavat huikaisevan, koko talon pituisen suoran linjan viiteen huoneeseen: ruokasalista kirjastoon, arkiolohuoneeseen, saliin ja makuuhuoneeseen. Pihan puolella on pikantti lasiveranta, kuin pitsihuvilassa ikään, vierashuone ja eteistilat.
Erityisen ylpeä Ilse Juntikka on kolmen huoneen nurkkaan muuratusta, Turun Kaakelitehtaan kolmesta aikoinaan purkutuomion saaneesta kaakeliuunista.
Turusta on myös lähtöisin kaksi uljasta mahonkista biedermeiersohvaa, salissa ja ruokasalissa. Ne on valmistanut turkulainen huonekalupuuseppä J.G. Hammarström 1800-luvun alkupuolella ja myös signeerannut työnsä etikettiinsä.
Salin kalustoon myös kuuluu Oulussa valmistettu pähkinäpuinen uusrokokookalusto pöytineen ja tuoleineen.
Sisustuksen runsas antiikkiesineistö edustaa pääasiallisesti talon aikakautta, 1800-luvun loppupuolta. Monet valaisimista ovat Keski-Euroopasta tai Turkista, posliiniesineet samoin, mutta tietenkin myös Suomesta, Venäjältä ja Kiinasta.
Työssään Pohjois-Pohjanmaan museossa Ilse Juntikka oli erityisen kiinnostunut tekstiileistä ja muodista. Nyt Rauman kodissa tämä kiinnostus näkyy muun muassa huonekaluverhoilussa sekä näyttäväkuvioisina, kookkaina pöytäliinoina, oviverhoina ja helmikirjonnaisina.
Entä missä on alussa mainittu muotokuvamaalaus? Arvon rouva on saanut kunniapaikan salissa. Ja tietojakin hänestä on kertynyt. Taulun taustakehyksen kirjoituksen ja monien eri Makovsky-taiteilijoiden elinvuosien perusteella muotokuvan tekijä voisi olla kuulu venäläinen taiteilija venäläisen taiteen kultakaudelta, Konstantin Makovsky (1846-1920), kansan- ja historia- sekä muotokuvamaalari, jolla oli kiinteät työ- ja henkilöyhteydet Pietariin, Monrepos´iin ja myös Venäjän hoviin.
Nimi Nikolai viitannee puolestaan Viipurissa sijaitsevan Monrepos´n kartanon Nicolay-omistajasukuun. Maalauksen rouva voisi olla joku paroni Paul Nicolayn (1777-1866) tyttäristä, mahdollisesti Alexandrine (1814-1886) noin 60-70-vuotiaana Ranskassa asuvana, mutta kiinteästi yhteyksiä Monrepos´oon pitävänä rouva Gaudin de Villainena.
Kansallismuseon kokoelmiin kuuluu muotokuvia Paul Nicolayn perheestä, muun muassa Alexrandrinesta vuodelta 1825. Yksitoistavuotiaan tytön ja 60-70-vuotiaan rouvan muotokuvissa on tiettyä yhdennäköisyyttä!
Mutta mitkä ovat olleetkaan maalauksen vaiheet matkalla Monrepos´sta Ouluun?
