Pihan koristaminen varsinkin talvella on vaikeaa, kun mikään kasvava ei menesty ja piha näyttää harmaan ankealta. Senpä takia on ilahduttavaa, että peräti kaksi suomalaisten tekijöiden uutuuskirjaa esittelee kaikille vuodenajoille sopivia koristeita. Tiina Rinteen Risupupu ja sammalsydän neuvoo koristeiden tekoa vuodenajoittain. Raija Puukon ja Marjo Koivumäen kirja Sisusta risusta keskittyy nimensä mukaisesti risuista ja oksista luotaviin koristeisiin ja koreihin.
Kumpikin kirja saa aikaan varsinaisen inspiraation aallon ja keväthangilla liikkuessa reppuun kertyy risuista, pajuista ja kävyistä kantamus. Syytä on kuitenkin muistaa, että jokamiehen oikeudet koskevat vain maahan pudonneita oksia ja käpyjä. Samoin marjoja, kasveja ja sieniä saa kerätä. Joillakin luonnonsuojelualueilla on tähänkin rajoituksia.
Pajun ja puiden oksien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Ulkona liikkuessaan kannattaa kuitenkin seurata, missä kaadetaan puita tai perataan teiden ja ojien varsilta pajua. Silloin on helppo saada lupa kerätä askartelumateriaalia. Hyvää ainesta voi saada naapureiltakin, kun he leikkaavat puita ja pensaita.
Jokaisella luonnonmateriaalilla on oma paras keruuaikansa. Esimerkiksi koivunoksat kannattaa kerätä joko keväällä ennen silmujen avautumista tai syksyllä lehtien pudottua. Koivun tuohi irtoaa parhaiten kesä-heinäkuussa. Pajua on saatavilla helposti ympäri vuoden.
Parasta pajua askarteluun ovat haarattomat, mahdollisimman pitkät 50– 100 sentin mittaiset yhden kasvukauden kasvaneet oksat. Paju kutistuu huomattavasti kuivuessaan, mikä on syytä ottaa huomioon varsinkin punoksissa, jos ne jäävät sisätilojen koristeeksi. Kuivuneen pajun saa taas notkeaksi, kun liottaa sitä kylmässä vedessä viikon ajan.
Kun oksat ja risut säilyttää muovisäkissä katoksen alla, ne eivät kuivu kovin nopeasti.
Risu- ja pajutöitä tehdessä ei tarvitse kummoisia välineitä, vain oksasakset, pihdit ja rautalankaa. Lisäksi voi käyttää erilaisia naruja ja kuumaliimapistoolia koristeiden kiinnittämiseen.
Kirjojen kuvien perusteella nyt keväällä tekee mieli kääräistä risuista kranssi ja koristella se pajunkissaoksin. Hyvältä näyttää, jos koristeissa käyttää koivunoksia, joissa on urpuja. Pääsiäiseksi kranssin voi koristella höyhenin ja munin. Pajuista syntyy kaaospunonnalla myös pääsiäismuna.
Erilainen pääsiäiskoriste syntyy sitomalla 20–30 sentin pituisia pajunoksia neljän nipuissa pellavalangalla yhteen. Sitten yhdistetään jatkoksi taas neljän nippuja kunnes saavutetaan sopiva pituus. Jos osassa oksista on pajunkissat, pinnasta tulee koristeellisempi. Kudoksen voi ripustaa roikkumaan seinälle tai käyttää vaikka pannunalusena.
Kesällä voisi kokeilla perinteisen suomalaisen tuohityön tekemistä tai humalakranssia. Syksyllä sammalsydän saisi ruusun kiulukoita koristeekseen. Ensi talven pimeimpään aikaan pihaa voisi koristaa satumaisen kaunis jääpuikkolyhty.
Ilahduttavaa kirjoissa on, että kaikkia ohjeissa tarvittavia aineksia löytyy omasta ympäristöstä. Yksityiskohtaiset ohjeet saavat poropeukalonkin kokemaan onnistumisen iloa.
Lähde: Tiina Rinne; Risupupu ja sammalsydän. Koristeita lähiluonnon materiaaleista. Gummerus, 2012.
Raija Puukko, Marjo Koivumäki; Sisusta risusta. Korit, kranssit ja koristeet. Atena, 2012. Kuvat kirjasta.