Itse tekemisen perinne on meillä niin vahva, että moni maalaa puutalonsa ulkoverhouksen itse, olipa kokemusta tai ei. Niin teki myös kirjailija ja äidinkielen opettaja Katri Rauanjoki.
Hän sai rintamamiestalonsa pintamaalauksen valmiiksi kuluneella viikolla ja on urakan loppuunsaattamisesta hyvin helpottunut.
”Talo on viimeksi maalattu noin 15 vuotta sitten. Ulkomaali rapisi ja lohkeili, etenkin räystäiden alusista. Nyt on edessä huolettomia vuosia, kun suurin puutalon vakiourakka on vähäksi aikaa hoidettu.”
Remontin edetessä vasta-alkajan mielessä pyöri monta kysymystä. Pyysimme niihin vastauksia Pohjois-Suomen maalarimestarikillan puheenjohtajalta Teuvo Järvenpäältä, joka on toiminut pitkään yrittäjänä maalausalalla.
Järvenpää kehuu remontin ajoitusta. Rauanjoki halusi tarttua työhön jo ennen kesäloman alkua, sillä suvun perimätietona on, että talo pitää maalata toukokuussa.
”Toukokuu on kuivin kuukausi”, hän perustelee. Tänä vuonna helle tosin yllätti omakotitalon maalaajan.
Järvenpää huomauttaa, ettei liian kuumalla säällä saisi maalata. Suorassa auringon paahteessa maali voi alkaa jopa kuplia.
”Jos täytyy maalata helteellä, kannattaa valita talon varjoisa puoli.”
Syksyllä puolestaan maalaus täytyy osata lopettaa ajoissa, jotta ilta- ja aamukosteus ei haittaa maalin kuivumista. Maalipurkkien kyljissä mainittuja kosteusprosentteja kannattaa aina kunnioittaa, Järvenpää suosittelee.
Urakan alkaessa Rauanjoki valitsi saman maalin, jolla talon uudehko lisäsiipi oli maalattu joitain vuosia sitten.
”Ihannetapaus olisi, että koko rakennus maalattaisiin samana vuonna. Eri vuonna maalattu osa on aina hiukan erivärinen”, Järvenpää kommentoi.
Rauanjoki vältti kuitenkin tavallisimman amatöörin virheen: usein pohjamaalin laatua ei kiireessä selvitetä. Lateksin päälle ei saa maalata öljymaalilla. Maalarimestari varoittaa, että pahimmassa tapauksessa öljypohjainen maali irrottaa myös pohjamaalin.
Millainen maali sitten on maalarin terveydelle vaarattomin? Maalarimestari suosittelee valitsemaan lateksimaalin:
”Ne ovat vähäpäästöisiä ja vaarattomia maalarille.”
Työn teettäminen ammattilaisilla kävi Rauanjoen mielessä. Yksi maalausfirma ehti tehdä tarjouksensa, mutta hintataso säikäytti kolmen lapsen äidin niin, että laskelmien jälkeen hän päätti maalata talon omin voimin.
Hän sai onnekseen apuun pari ystävää, ja koko rintamamiestalon vanha osa ehostettiin noin kymmenessä päivässä.
”Näin säästin ainakin tuhat euroa”, hän arvioi.
Urakka maksoi kaikkiaan noin 1 400 euroa.
Maaleihin Rauanjoki käytti noin 500 euroa, telineiden vuokraan toiset 500 euroa. Talkoovakuutus maksoi 60 euroa, välineet sata euroa ja talkooväen kestitys noin kaksisataa euroa.
Kustannussäästöjä toi myös se, että talon uusi osa oli hyvässä maalissa eikä siihen tarvinnut koskea tällä kertaa ollenkaan.
Maalarimestari puolustaa ammattilaisen työn ostoa. Kotitalousvähennys tuo helpotusta lopulliseen kustannukseen.
”Ammattiliike on ripeä, ja urakkahintaan kuuluu kahden vuoden takuu. Pohjatyöt tulevat tehtyä kunnolla ja maalia käytetään riittävästi”, Järvenpää listaa.
Yksi maallikoiden tyypillisistä mokista näkyy paljaalla silmällä monen omakotitalon seinässä. Vaakalaudoitusta maalatessa on pistetty pensseli purkkiin keskellä seinää ja lähdetty tauolle. Järvenpää kannustaa jatkamaan aina nurkkaan asti:
”Tauon aikana maali aina kuivahtaa ja rajapinta näkyy valmiissa seinässä.”