Kuhmolainen Antti Niemeläinen on harrastanut puutarhanhoitoa siitä lähtien, kun perhe muutti rivitaloon 1970-luvulla. Nykyisessä omakotitalossa Niemeläiset ovat asuneet vuodesta 1985 ja sen pihamaalle on loihdittu japanilaistyylinen kivipuutarha.
 Isäntä tunnustaa hallinnoivansa puutarhaa, kun taas talon emäntä saa päättää kodin sisustuksesta. Tässä pihassa nurmikon leikkaaminen vie ainoastaan kymmenisen minuuttia. Muuta työtä toki on, kuten hoidetussa puutarhassa yleensäkin, kun kasvit elävät omaa elämäänsä ja siirtyvät ja rönsyilevät milloin minnekin, kotkansiipisaniaiset,  töyhtöangervot, akileijat ja monet muut.
Niemeläisen työn tulokset on huomattu laajemmaltikin, mistä kertoo Palkintopiha-laatta kodin ulkoseinässä.

Kaunis puuportti alppikärhöineen johdattaa vieraat etupihalta puutarhan puolelle. Kivikäytävät  ja -polut kuljettavat kävijän pihan eri osiin ja huvimajan ympäri, puutarha paljastaa vähitellen salaisuutensa.
Polku opastaa ja määrää vierailijan kulkemisen tahtia ja suojaa istutettuja, haravoituja tai muulla tavoin valmisteltuja maanpintoja. Kiviset penkit sammaloituvat oikeaoppiseen japanilaiseen tapaan.
Alue on hyvin suojaisa ja tunnelmallinen, vihreä on vallitseva väri. Osa kasveista on ikivihreitä, mutta mukana on myös enemmän valoa päästäviä lehtipuita ja -pensaita kuten pihlajia ja syreenejä.  Kauniisti haaroittuvat puut kiinnittävät katseen välillä maanpinnasta korkeammalle.

Kivilyhdyt, kuten astinkivetkin, ovat tulleet japanilaisiin puutarhoihin teemestareilta. Kun teeseremonioita pidettiin usein illalla, tarvittiin valoa opastamaan vieraat puutarhan läpi teehuoneeseen. Lyhdyt sijoitetaan tavallisesti paikkoihin, joissa valoa tarvitaan, polkujen varsille erityisesti mutkien, nousujen ja levennyksien kohdalle. Nykyään lyhdyt ovat lähinnä koristeita. Niidenkin ulkonäössä arvostetaan ajan patinaa.
Piimää voi käyttää nopeuttamaan sammaleen kasvua. Antti Niemeläinen kertoo toisinaan tuovansa maitoruokien säilytysastioiden huuhteluvedet puutarhan puolelle.
Japanilaisissa puutarhoissa kukkien terälehtien – kirsikkapuiden, luumupuiden ja kamelioiden – annetaan usein jäädä siihen, mihin ne ovat pudonneet, koska ne hajaantuvat ennen kuin muuttavat väriään ja koristavat sammalta kauniine väreineen.
Lehtensä pudottavat kasvit kuvastavat vuodenaikojen vääjäämätöntä kulkua. Perinteisesti vältetään pensaita, joissa on räikeänväriset kukat, samoin kuin epätavallisia tai erikoisia kasveja, jotka vetävät huomion puoleensa. Myöskään ei käytetä kasveja, joiden tuoksu on liian voimakas. Jokaiselle kasville annetaan sen verran tilaa, että sitä voidaan ihailla kunnolla.
Synnyinseudultaan Tuupovaarasta Pohjois-Karjalasta Antti Niemeläinen on tuonut pihalle ahomansikat, joita riittää syötäväksi asti. Isäntä on onnistunut naamioimaan pyykinkuivausalueen, savustusvälineet ja vesiastiat puutarhan hillittyyn tyyliin sopiviksi.
Kompostin maastouttamiseen Niemeläinen on käyttänyt vanhojen lumiaitojen lautoja. Käyttämättömät tervatynnyrit palvelevat tähän maailmanaikaan puutarhurin vedensäilytysastioina ja tuovat ripauksen  paikallishistoriaa Niemeläisen puutarhan tarinaan.

Japanilaistyylisessä puutarhassa ihmisen kätten jälki piilotetaan – se näkyy usein vain hienovaraisina viittauksina. Oikein suunniteltu puutarha muistuttaa siitä, että ihminen on osa luonnon suurta järjestystä. Puutarhaan mahtuvat myös siilit, oravat ja linnut elämään rauhanomaisessa rinnakkaiselossa ihmisen kanssa kasvien ohella.
Puutarhan yleisilme on rauhallinen ja harmoninen, kuten japanilaistyylisen puutarhan henkeen kuuluu. Kirsikkapuu kukkii keväällä ja tekee syötäviä marjoja, vaikka puutarhuri sanookin sen ruvenneen nirsoilemaan.
Antti Niemeläisen puutarha on hyvä ympäristö pysähtyä, olla itsekseen ja lueskella. Siellä voi rauhoittua ja mietiskellä samalla kun nauttii luonnon muodoista, väreistä ja pinnoista.