Mainos

Multasormien makea lellikki

Tapani ja Marja-Terttu Salminen ovat kasvattaneet steviaa Sotkamon kodissaan jo vuoden ajan. “Stevia kasvoi viime kesänä ikkunalla ja kasvihuoneessa puolen metrin pensaiksi, joiden lehtiä olemme kuivanneet purkkiin makeutusaineeksi omaan tarpeeseen”, Tapani Salminen kertoo. Tapani ja Marja-Terttu Salminen ovat kasvattaneet steviaa Sotkamon kodissaan jo vuoden ajan. “Stevia kasvoi viime kesänä ikkunalla ja kasvihuoneessa puolen metrin pensaiksi, joiden lehtiä olemme kuivanneet purkkiin makeutusaineeksi omaan tarpeeseen”, Tapani Salminen kertoo.
Arto Kiuru
Koti  26.3.2012 | Arto Kiuru Muuta tekstin kokoa -+

Valtava pyöröhirsitalo pilkottaa nuoskalumen peittämän metsätien päässä Sotkamon Rytilahdessa.

Jääkauden aikaisen järven muovaamalle havumetsäharjulle noussut saksalaisen vuoristomajan ja karjalaisen bomba-talon välimuoto, Käpykumpu, kätkee alakertaansa vihreän aarteen.

Tapani ja Marja-Terttu Salmisen kodin alakerta ja maakellari ovat täynnä puita, kasveja ja kukkia sekä monenlaisia versoja, siemeniä ja taimia.

”Omenapuulajikkeita löytyy  ulkoa penkereeltä lumen alla talvehtimassa kuusikymmentä”, Tapani paljastaa.

Salmiset voivat täyttää jopa osan maustehyllystä kotonaan. Monenlaisissa purkeissa, rasioissa ja lootissa kasvaa muiden muassa anista, fenkolia, kynteliä ja lipstikkaa.

Valoisan alakerran ikkunanpientareella loikoilee keinovalolampun alla stevian verso.

Otan kämmenelleni jo viime kesänä kuivatun stevian lehden, murskaan sen, ja maistan. Rouhe on jauhomaista ja makeutusaineena kolme sataa kertaa perinteistä ruokosokeria vahvempaa.

Steviaa suussa mutustellessa siitä on helppo erottaa sitruunan ja mintun kirpeys.

Tapani painottaa, että stevia on hankala saada itämään.

”Stevia tarvitsee paljon valoa ja lämpöä, minkä takia siemenet painetaan mullan pintaan, ei mullan alle”, hän tarkentaa.
Makeaan stevia rebaudiana  -kasviin Salmiset törmäsivät ensimmäisen kerran lokakuussa 2010 Sveitsissä tuttavaperheessä kyläillessään.

”Isäntäväki oli kasvattanut steviaa paikallisesta luostarista ostamistaan siemenistä, ja ihastuimme makuun heti”, Tapani muistaa.
Marja-Terttu on makeuttanut stevialla niin kiisseleitä kuin kotona lingottuja mehuja.

”Kaupan stevia-vanilja-esanssi sopii kakkujen täytteeksi, kotikonstein kasvista ei sokerimaista jauhetta saa”, vanhusten hoitotyöstä eläkkeelle jäänyt Marja-Terttu tietää.

Steviaa tuotiin Eurooppaan  ensimmäisen kerran 1877 Paraguaysta, jossa intiaanit olivat käyttäneet sitä makeutusaineena jo vuosisatoja.

Elintarvikekäyttöön stevia hyväksyttiin EU:ssa joulukuussa 2011. Uuselintarvikkeena kasvia ei saa edelleenkään myydä. Sitä voi käyttää, vaikkapa alkoholissa uutettuna sokerimaisena massana, makeuttavana lisäaineena.

Virvoitusjuomajätti Hartwall on jo alkanut makeuttaa  osaa virvoitusjuomistaan stevialla.

Multasormi Tapani oli jo 1960-luvulla, jolloin hän kiersi maailman valtameriä rahtilaivan sähköttäjänä.

Hän jopa koetti kasvattaa pimeässä laivahytissä muutamia maista noukkimiaan siemeniä ja mukuloita.

Egyptistä nuori merimies oli tuonut mukanaan kokonaisen valtavan kukkaruukullisen eksoottisia kukkasipuleita, jotka hän oli jättänyt Kotkan satamaan vanhempiensa junalla noudettavaksi.

”Kävelin kerran Sardinian vuoristossa, ja haistoin ilmassa ihanan mintun tuoksun, joka vei minut kallion keskellä avautuvalle pienelle lammelle, jonka rannalla kasvaneista minttukukista keitin sitten laivalle päästyäni teetä”, Tapani muistaa.

Salmisten olohuoneessa komeilee greippipuu, jonka siemenen pariskunta istutti multaan 1976 ensimmäisen poikansa syntymän jälkeen.

”Greippipuu kukki ensimmäisen kerran kaksitoistavuotiaana, mutta ensimmäisen hedelmäsadon se suostui antamaan vasta kahdeksantoista täytettyään”, Marja-Terttu kertoo.

Tapani kertoo jopa keinopölyttäneensä viime vuoden maaliskuussa kukkinutta greippipuuta pumpulipuikoilla, minkä seurauksena puu jaksoi kantaa jouluksi omistajilleen puolisen tusinaa mehevää ja kypsää hedelmää.

Greippipuu on Tapanille  kuin perheenjäsen.


”Kun jossain vaiheessa siirsimme greippipuun toisen ikkunan ääreen, ja väljempään ruukkuun, lakkasi se yllättäen kukkimasta”, kolmekymmentä vuotta Sotkamon kunnan terveystarkastajana työskennellyt mies muistaa.

”Vanhaan ahtaaseen purkkiin jäi valtava juuripaukku, ja silloin ajattelin, että ehkä puu alkaa tehdä kukkaa vasta sitten, kun sitä alkavat juuret tarpeeksi purkissa ahdistaa”, hän naurahtaa.

Lähetä kuva, video tai juttuvinkki viestinä puhelimellasi numeroon 13222 tai käytä lomaketta.

Mainos
Mainos
Mainos

Galleriat

Mainos
Uusimmat » | Koti Down Up
Pääuutiset
Mainos
stats-image
Takaisin ylös