Perinteisessä suomalaisessa kotipuutarhassa luonto on aina lähellä. Parhaat puolet sekä hyötypuutarhasta että ympäröivästä metsäluonnosta saa, kun hyvillä kasvivalinnoilla ja järkevällä suunnittelulla luo eri kokonaisuuksista tasapainoisen jatkumon. Tältä pohjalta omaa metsäpuutarhaansa suunnittelee myös harrastajapuutarhuri ja puutarhabloggaaja Karolina Rasi.
Toistaiseksi Rasin perheen metsäpuutarha on vielä suunnitelma muistikirjan lehdillä ja ideoina mielessä – valmistuvan talon pihamaalla odottelee kuitenkin metsäpuutarhan aihio.
”Tulevan kotimme tontti rajoittuu yhdeltä sivultaan metsään, joten tuntui luontevalta suunnitella pihaan myös osio, jossa pihamaan kasvillisuus ja toiminnallisuudet nivoutuvat saumattomasti metsäluontoon.”
Jo yhden aiemman pihan ja puutarhan suunnitelleena ja toteuttaneena Karolina Rasi kiittää metsäpuutarhaa erityisesti sen helposta perustettavuudesta.
”Tontillamme on suuria puita, mäntyjä, kuusia ja koivuja; ne säästetään, samoin kuin alla oleva varvikko ja kuntta. Metsäpuutarha on jo sellaisenaan valmis lasten leikkeihin ja seikkailuihin. Näin myös muuta pihamaata voi rauhassa rakentaa, kun lapsille on valmiina alue, jossa voi turvallisesti touhuta.”
Karolina Rasin suunnittelemassa metsäpuutarhassa luonto ja rakennetut yksityiskohdat toimivat sulassa sovussa. Metsäpuutarhaan voi luoda myös elementtejä, joita oikeasta metsästä ei löydy. Polkuja reunustavat lyhdyt ja aukkopaikkoihin perustettavat kukkaniityt luovat metsäpuutarhasta tunnelmallisen ja monipuolisen viihtymispaikan kaikkina vuodenaikoina.
”Syksyllä marjat ja sienet löytyvät omalta pihamaalta ja ovat näin pienempienkin marjastajien saavutettavissa. Kuorikatteella katetut polut suojaavat herkkää metsänpohjakasvillisuutta ja helpottavat kulkua vaikkapa nuotiopaikalle”, kertoo Rasi. ”Lisäksi arkkitehtimme on suunnitellut huikean modernin kodan, jonka pääsemme myös toivottavasti jossain vaiheessa toteuttamaan.”
Jos tontilta löytyy valmiiksi kalliota tai vesiaiheita, syntyy luonnonmukainen metsäpuutarha helposti niiden ympärille ja niiden muotoja mukaillen. Myös peltotontille on mahdollista suunnitella ja rakentaa metsäpuutarha. Ajan kanssa puusto kasvaa suojamaan ja rajamaan – alkuvaiheessa monimuotoisuutta voi luoda rakentamalla maa-aineksesta erikorkuisia tasoja, kuoppia ja kukkuloita.
Rakennetut tasot monipuolistavat maisemaa ja elinympäristöjä sekä edesauttavat puiden ja pensaiden selviytymistä.
”Omassa metsäpuutarhassani on tarkoitus käyttää V-kasvillisuusvyöhykkeellä pärjääviä ja alueelle luontaisia kasveja. Happamassa metsämaassa ja varjossa viihtyvät alppiruusut sekä hortensiat tuovat metsäpuutarhaan vaihtelua ja monimuotoisuutta.”
Olipa kyse perustettavasta tai olemassa olevaan metsään muokattavasta metsäpuutarhasta, yksi sen tunnuspiirteistä on monikerroksisuus. Suurten puiden, pensaskerroksen sekä maanpeittokasvien muodostama kolmikerroksinen ratkaisu on hyvä lähtökohta.
Luonnonkasveilla on tärkeä rooli, kun tavoitteena on luonnollisuus ja monimuotoisuus. Siankärsämö, voikukka, apilat ja virnat lisäävät monimuotoisuutta, ja eri aikaan kukkivina ne houkuttavat läpi kesän paikalle myös tärkeitä pölyttäjiä. Toisilleen hyödyllisistä kasveista kootut lajiyhdistelmät ovat aina hyvä ratkaisu.
”Omissa suunnitelmissani on varjossa viihtyviä metsän pohjakerroksen kasveja; kuunliljoja, saniaisia sekä valkovuokkoja”, Rasi kertoo.
Metsätilkkua puutarhaksi suunnittelevalle Karolina Rasilla on yksi hyvä nyrkkisääntö: paljon kanssa pärjää metsäpuutarhassakin.
”Suuria puita kannattaa kaataa säästeliäästi ja harkiten. Ajan saatossa näkee, mitä puista ovat ylimääräisiä, mutta harkitsematta kaadettuja on vaikea saada takaisin.”
Kaadetuillakin puilla on roolinsa metsäpuutarhan kokonaisuudessa. Leikkeihin ja kiipeilyyn sopiva, maahan kaatunut ja hiljalleen maatuva runko tarjoaa elintilaa hajottajille, hyönteisille ja muille eläimille sekä kasvualustaa vaikkapa ruokasienille.
Lisää metsäpuutarhasta osoitteessa karolinanpuutarha.blogspot.fi
