Korkeilla kennomaisilla parvekkeilla varustettu kerrostalo piirtyy monumentaalisena taivasta vasten Helsingin Arabianrannassa.
Uudisrakennukset halkovat vanhaa teollisuusaluetta, joka vielä viime vuosisadalla oli pohjoismainen fajanssin ja posliinin tuotannon kehto.
Talon kuudennen kerroksen pohjoista ulkokäytävää kävellessä voi huomata, miten Helsinki kasvaa. Nosturit siintävät horisontissa. Hulppeita tornitaloja on noussut kolmeen eri ilmansuuntaan.
Jostain pilkottaa jauhonharmaa vanhan teollisuusrakennuksen kiviseinä.
Tehtaiden alle 1800-luvun lopulla jääneet hökkelit ja kivikautiset kerrostumat tuntuvat välillä jopa aaveiden lailla vaikeroivan maisemaa pilkkovien uudisrakennusten painon alla.
Katson alas käytävän kaiteen yli, ja minua alkaa huimata. Matka viisikerroksisen talon ylimmän eli viidennen kerroksen ulkokäytävän reunuskaiteelta maahan vastaa yhtätoista perinteistä kerrostalokerrosta.
”Mehiläispesäähän tämä talo muistuttaakin”, tuumaa helsinkiläisarkkitehti Pia Ilonen avatessaan oven 80 neliön uusloft-asuntoonsa kerrostalossa, jonka hän on itse suunnitellut ja piirtänyt.
Viisi metriä korkea parvitilat käsittävä huoneisto avautuu aurinkoisena ja kerros kerrokselta.
”Kun neliöitä on jo näinkin paljon, on se itsessään jo luksusta”, arkkitehti jatkaa.
Ilosen asunto edustaa uusloftia. Rakennusta, jossa asunnot ovat, ei siis ole rakennettu loppuun saakka, vaan se toimii enemmänkin lopullisen asunnon raakamateriaalina.
Asunto on aluksi pelkkä tyhjä betonikenno. Siinä ei ole valmiita lattia- tai seinämateriaaleja, tai keittiökalusteita. Asukas voi sisustaa ja rakentaa tai rakennuttaa asunnon mieleisekseen ajan kanssa. ”Tyhjä tila on kuin oma tontti kerrostalossa”, Ilonen muotoilee
Eteistä vastapäätä nousevat jyrkät, limittäin pinotuista puukuutioista rakennetut jyrkät portaat, jotka johtavat kahden ja puolen metrin korkeuteen parvelle rakennetun Ilosen nuorimman tyttären askartelu- ja peuhusoppeen.
”Nukuin itse jossain vaiheessa parven alla, koska nuorin tyttö halusi olla lähellä äitiään”, Ilonen muistaa.
Harmaasta betoniseinästä sojottaa vanha mintun värinen työlamppu, ja keittiön punaisella nahalla verhoilluissa metallirunkoisissa tuoleissa on mukavaa ajan patinaa.
Uusloft ja loft -termit ovat kärsineet viime aikoina Ilosen mukaan, koska ne on liitetty virheellisesti monesti jo pelkästään sellaisiin asuntoihin, jotka ovat korkeita, kalliita ja trendikkäitä.
”Oman kotini olen tehnyt kierrätyskamasta, talkoilla ja hirveän halvalla”, Ilonen painottaa.
”Yläkerran ovet dyykkasin roskalavalta, pienen keittiöpöydän seinustalle upotettujen värikkäiden mosaiikkiin keräsin kiviä tyttäreni kanssa tuosta läheltä meren rannasta”, Ilonen jatkaa.
Korkeata keittiötilaa dominoi pitkä ja vanha puupöytä.
Pietarilaisilla posliinikupeilla ja muilla pienillä hersyvillä esineillä sisustettu tiski- ja liesipöytä kiiltelee vielä uutuuttaan.
”Jos olisin ennen tähän asuntoon muuttamista asunut omakotitalossa, olisin varmaan repinyt mukaani vanhat keittiökalusteet”, arkkitehti naurahtaa.
Asuntojen märkätilat on eristetty jo valmiiksi, myös viemäri- ja vesijohtojen päät ja sähköjohtojen pätkät tervehtivät Ilosta, kun hän talossa ensimmäisen kerran sen valmistuttua kävi.
”Patja ja retkikeitin riittävät siinä vaiheessa, jos tällaiseen asuntoon haluaa heti muuttaa”, Ilonen kehuu.
Koska uusloftin rakentaminen ei perustu rakennettavien asuinneliöiden maksimaaliseen kaupalliseen hyödyntämiseen, suuret rakennuttajat eivät suosi sitä.
Arabianrannan kuusikerroksinen kerrostalo onkin ensimmäinen uusloft-tyyliin Suomessa ja ehkä koko maailmassa rakennettu kerrostalo.
Ilonen kuitenkin toivoo, että uudenlainen tapa rakentaa antaisi ihmisille sysäyksen vaatia asuntomarkkinoilla jotain uutta.
Hänen mielestään perinteiset, esimerkiksi lapsiperheille tarjottavat, asunnot ovat nykyisin aivan liian pitkälle standardisoituja, tylsiä ja kalliita.
Uusloft-rakentamisen perimmäinen idea on Ilosen mukaan saada asukkaille halvalla käyttöön juuri se määrä asuinneliömetrejä, jonka nämä todella tarvitsevat.
”Raakatilaan rakennettu uusloft-asunto on ehkä äärimmäinen ja marginaalinen esimerkki uudenlaisesta asumisesta, mutta samalla hyvä vaihtoehto perinteiselle ja kalliille bulkkiasunnolle”, hän muotoilee.
Katso kuvagalleria
www.kaleva.fi

Kommentit
Jäi tuosta jutusta vain se kertomatta että talo oli täynnä rakennevikoja ja asukkaat joutuivat muuttamaan välillä pois jotta talousta saatiin asumiskelpopinen. Aliurakoitsija meni konkurssiin ja koko juttu tuli maksamaan rakennuttajalle kaksinkertaisesti aiottuun verrattuna. Eli ehkä hyvä että harjoittelevat ensin niin ei tavalliset ihmiset joudu koekaniineiksi.
Karset seinät: ne olisi voinut maalata ja silti pinnan karhea ulkonäkö olisi säilynyt. Lattiamaalinväriset kierreportaat on myös ihan hirveät, kuin suoraan jostain teollisuushallista tai varastosta. Todennäköisesti kumisevat koko rakennuksen laajuisesti. Tilaan olisi sopinut mainiosti metalli-puu-lasi -rakenteiset portaat, siis metallirunko, puuaskelmat ja lasikaiteet.
olen odotellu vuosia jotain tällaista ouluunkin, mutta aina näyttää nuo uudet kerrostalot olevan identtisiä keskenään ja tungettu täyteen pieniä huoneita , vailla mitään persoonallisuutta ja myynti tapahtuu ylihintaan.. Oulussa 65 neliön huoneisto on järestään kolmio, helsingissä se olisi vielä kaksio laajoineen keittiö-olohuone yhdistelmineen. Jos haluaa jotain persoonallisuutta, voi täällä maksimissaan rakennusvaiheessa toivoa jotain poikkeavan väristä kaapin ovea. Sepäs hienoa. Jos oikeasti haluaa persoonallista kotia, täytyy se täällä pohjan perukoilla purkaa täysin ja seinät kaataa alas jonka jälkeen rakentaa uudestaan.
Kyseinen runkorakenne on ääniteknisesti huono, sillä ominaisvärähtelytaajuus on em. rngolla mahdollisimman huono akustisesti, eli ääni voimistuu värähdellessä ja asukkaat valittaa melusta vaikka kuinka hyvin rakenteet tehdään, mutta eihän arkkitehdin tarvi äänitekniikasta mitään tietääkään.
Tällaista Ouluunkin, lähtisin mukaan!